Viha on merkki omien rajojen olemassa olosta, siksi sen tunteminen on erinomainen asia!

Joku/Jokin meinaa ylittää rajan, ja minä nousee sitä vastaan. Viha on erinomainen toiminnan käynnistäjä. Pitkäaikaisena toiminnan moottorina se söisi ja kuluttaisi ihmisen raunioksi ikävällä tavalla, mutta hetkellisenä voimaannuttajana se on jopa paras laatuaan.

Vihan ilmaiseminen rakentavasti ei useinkaan onnistu. Siinä tulee paiskottua ovia, sanottua suoraan ja lujaa ja poistuttua paikalta selittämättä reaktion syvimpiä syitä. Pidempiaikaisena toimintaa ohjaavana perustunteena viha/ärtymys lannistaa hymyn ja vie ilon kaikesta. Vihan löytäminen itsestäni oli minulle olennaisin tunteiden tunnistamisen oivallus – ja vaikein – matkallani sydämen ympäri kiertävää tunteiden polkua, josta Rauha-kirjani kertoo.

Kuvissa kaksi aukeamaa Rauha-kirjasta, joissa vihaa ärtymyksen nimellä ruodin kaikella rakkaudella <3

Mikä sinua pistää vihaksi?

Miksi olet siitä vihainen?