You are currently viewing Vanhojen sielun viisautta hehkuvien noitien synty

Vanhojen sielun viisautta hehkuvien noitien synty

Inhimillisen rytmin mukaan se tulisi, kun lapset muuttavat pois kotoa, ja mies on löytänyt nuoremman tai kuollut yllättäen sydänkohtaukseen. Sen ei pitäisi tulla, kun oma tytär vasta saa ensimmäiset vuotonsa ja uusi mies rakastaa enemmän kuin rakkaus tarkoittaa.

Sen ei olisi pitänyt tulla vielä. 
Eikä sen olisi pitänyt tulla näin.

Siihen kuuluisi sopeutumisaika.

Talousmaantieteen opinnoista sain sanavarastooni sanan vaihettumisvyöhyke. Vaihettumisvyöhyke on mm. siellä missä maisema muuttuu rannasta kuivaksi kankaaksi tai kaupunki maaseuduksi. Fyysinen maailma on täynnä erilevyisiä vaihettumisvyöhykkeitä. Ihminen tarvitsee henkisiä vaihettumisvyöhykkeitä, eli sopeutumisaikaa tottuakseen muutoksiin – ja sitä leveämmän mitä laajemmasta muutoksesta on kyse.

Naisen elämässä perimenopaussi on sopeutumisaika. Viidestä kahdeksaan vuotta aikaa sopeutua laskeviin hormonipitoisuuksiin. Viidestä kahdeksaan vuotta aikaa löytää itseään uudelleen, nähdä kehon muutokset ja miettiä suhtautumistaan niihin. Rakentaa arkista minäkuvaa uudelleen ja löytää uusia tapoja nauttia elämästä, itsestä ja kosketuksesta.

Mutta enhän minä milloinkaan ole pelännyt suoraan syvään päätyyn hyppäämistä! 

En vain ollut ajatellut, että tässäkin mentäisiin ilman mitään valmistautumista edellisestä seuraavaan.

Menkat vaan loppuivat, eikä niitä ole pian kahteen vuoteen näkynyt.

Sopeutuminenhan alkaa silti. Selviytymismentaliteetilla. Fake until you make it. Jälleen kerran. Pokalla vaan. Hymy naamalle vaikka meikillä ja punainen mekko päälle. Kunnes ei enää pysty. Feikkaaminen ei tässä toimi. On pakko sukeltaa, koska feikkaaminen erottaa fyysisen kehon ja tunnekehon on niin erilleen toisistaan, että ne eivät mahtuisi edes samalle tutkanäytölle. Sielu on poistunut kärsimyksen tielle jääneelle kehosta. Olkoon. Jos sitten seuraavalla kerralla onnistuisi. Tuli otettua liikaa oppitunteja tähän yhteen elämään.

Asiasta vain koulutiedot omaava lääkäri kirjoittaisi jo osastolle lähetettä. Laittaisi lepäämöön keinounta nukkumaan. Vaihtoehto sekin olisi. Ja hyvää hän tarkoittaisi. Väsyneen kuuluu levätä. Masennuksen kriteerit täyttävälle kuuluu antaa apua käytettävissä olevilla keinoilla. Minä lähtisin mieluummin paratiisisaaren lämpöön kylmenneitä luitani auringolla hoitamaan, mutta kun ne lapset vielä asuu kotona, enkä voi mennä yksin, enkä ilman tätä rakasta arkea. Kun tämä tuli nyt – eikä aikanaan.

Mies on rakkautensa ja omien rajoitteidensa sokaisema. Enkä minä ole edes yrittänyt selittää, kun en ole ymmärtänyt itsekään. Haluan puhua vain ymmärryksestä käsin. Siksi kirjoitan tätä, jotta näkisin etäältä itseni. Tekstin sanoista näen, että

Tässä on kyse minusta. Ei parisuhteesta, ei perheestä, vain ja yksin minusta.

Tämä on minun juttuni.

Tämä muutoksen vaihe naisen elämässä on se, jossa nainen on sen jälkeen, kun äidilliset tarpeet ja toiveet ovat historiaa. Tämä on muutos vaimosta ja äidistä mummoksi. Tämä tekee kurttuiseksi ja kiukkuiseksi mummoksi, jos nainen jatkaa toisten vuoksi elämistä, ei ota aikaa itselleen ja oman sydämen äänen kuunteluun. Tämän läpikuljettuaan (lähes itsekkääsi) itseen keskittyen syntyy hehkuva viisas vanha nainen, noita, joka ymmärtää elämää, koska hän ymmärtää itseään. Hän nauttii perheestään, ystävistään, miehestään, kehostaan, elämän tarjoamista seikkailuista ja kaikesta mitä elämällä (vielä) on tarjottavana.

Sielun viisautta hehkuvia aikuisia naisia tämä maailma tarvitsee.

Ota aikasi, aikuinen nainen. Kiltin pikkutytön ja muiden palvelijan elämä meni jo.

Sinä olet elämälle rakas.

Olin kirjoittanut tuon yli vuosi sitten! En edes muistanut koko tekstiä,
joka tänään blogia siivotessa löytyi. Olkaa hyvät.

En ollut sitä aikanaan julkaissut, mutta ehkä nyt on osuvampi aika sille. Olen oppinut lisää viisaaksi vanhaksi naiseksi kasvamisesta, oppinut jälleen kerran oman navan kautta asioita kokeillen. Vielä en ole viisas, vähitellen vanheneva toki.

Kuuntelin erästä gynekologia, joka kertoi erikoistumisopintojen aikana sairaalassa käytetyn epävirallista WW-diagnoosia. WW tulee sanoista wining woman, valittava nainen. WW-naisilla oli sekava oirekirjo, he ovat noin 35–65 vuotiaita, eikä heitä näytä yhdistävän mikään muu kuin epämääräinen paha olo, johon ei löydy syytä. Valittavat vain. Ärsyttäviä otuksia olivat, kun ei heitä voinut auttaakaan. Kun tämä gynekologi oli itse alkanut tunnistaa itsessään WW-oireita, hän oli opiskellut lisää ja todennut, että kehon jokaisessa solussa on estrogeeni-reseptoreita. Siitä hän oli päätellyt, että aleneva estrogeenin määrä aiheuttaa hätätilan ja puutoksen aivan kaikissa naisen elintoiminnoissa ja siksi heistä tulee valittavia naisia. Hänen ratkaisunsa on looginen, lisätään estrogeenia lääkityksenä. Toimii monelle.

Kuuntelin erästä diplomi homeopaattia, joka kertoi vaihdevuosien johtuvan estrogeenidominanssista, siis muuttuneeseen tilanteeseen liiallisesta estrogeenimäärästä naisen kehossa. Hänen neuvonsa on lisätä muita hormoneja ruokavalion ja luonnollisten valmisteiden kautta. Toimii monelle.

Ota aikaa itsellesi, nainen.

Näissä vastakkaisissa neuvoissa on paljon yhteistä, johon haluan lisätä vielä vähän omaani.

Ennen kaikkea kyse on ajanjaksosta, jolloin naisen on tultava omaksi itsekseen. Kertakaikkiaan on pakko löytää kalenterista aikaa liikunnalle, levolle, omille mielipiteille, ajattelulle ja tuntemiselle. Jos ei nyt viimeistään ymmärrä, että jokaisella on oma elämä elettävänä, niin tämän hetken jälkeen on myöhäistä. Edessä tulee olemaan kitkerän uhrin kärsimysnäytelmä. Tuo yllä mainitsemani gynekologi sanoi, että menopaussi kestää hetken, vain sen hetken, jolloin ymmärrät, että edellisistä kuukautisista on kulunut yli vuosi ja että itse olet yli 45-vuotias. Kaikki ww-hetket sitä ennen olivat perimenopaussia ja kaikki aika sen jälkeen on postmenopaussia.

Menopaussista ei siis kärsi kukaan.

Kukaan ei ehdi kärsiä, koska se kestää vain tilanteen ymmärryksen vaatiman hetken. Hormonielämän kiertokulusta kyllä saavat osansa ihan joka ikinen maailman kansalainen, pelkästään peri- ja postmenopausaalisia naisia on noin kolmannes maailman väestöstä. Sinäkin tunnet jonkun yli 35-vuotiaan naisen, eikö totta?

Kun WW alkaa oireilla sinussa:

  • laiskottele nautiskellen
  • nuku
  • ajattele itseäsi
  • tunnustele itseäsi
  • käy läpi elämääsi
  • käy läpi valintojasi
  • mieti mihin kaiken jatkaminen nykyiseen tyyliin johtaa 15 vuoden päästä
  • vertaile tuntemiasi naisia, jotka ovat sinua 20 vuotta vanhempia, ja koeta löytää eroja heidän maailmankuvastaan, mentaliteetistaan ja valinnoistaan
  • sano: ei
  • sano: kyllä
  • lopeta sanomasta: ehkä
  • lopeta sanomasta: en tiedä
  • ota selvää asioista
  • tunnista stressiä aiheuttavia asioita, henkilöitä, tilanteita ja ajatuksia, ja vältä niitä
  • anna suurimman osan muiden tekemisestä mennä itseltäsi ohi
  • anna maailman pyöriä radallaan, keskity hyvinvointiisi
  • treenaa lihaskuntoa (tule pilates-tunneille)
  • treenaa liikkuvuutta (tule pilates-tunneille)
  • treenaa tasapainoa (tule pilates-tunneille)
  • kävele ulkona joka päivä
  • kävele paljain jaloin
  • kosketa multaa, kiviä ja puita
  • juttele kasveille ja eläimille
  • syö ruokaa
  • vältä elintarvikkeita
  • juo puhdasta vettä
  • puhu mitä sylki suuhun tuo
  • jätä juoruilu pois
  • kerro kuka olet
  • näytä kuka olet
  • elä kuten haluat

Jos kaipaat keskusteluseuraa, osallistu Rauhan matkalla -ryhmääni.

Pidän keskusteluryhmiä kysynnän mukaan. Voidaan tavata kasvokkain Hgin Töölössä ja/tai zoomin välityksellä, kuten ryhmät viime aikoina ovat olleet. Keskiviikkoilloistani vapautuu nyt aikaa, koska edellinen ryhmä ”valmistuu”. Kun saadaan viisi tai kuusi osallistujaa, niin ryhmä voi aloittaa. Kuutta enempää en ota ja alle viiden emme ole riittävän suuri keskustelupiiriksi. Tapaamiset olisivat noin joka toinen viikko kaksitoista kertaa. Pyydän satasen per osallistuja omasta ajastani, jonka tähän iloisesti annan.

Muista:

Sinä määräät kuka sinun kehossasi asuu ja mielelläsi ajattelee.

Siivoa turhat pois.

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Sirpa Inkilä

    Blogisi oli täyttä asiaa! Oli miellyttävä lukea sitä ja tutkailla omaa elämän kulkua. Vaihdevuodet tai oikeammin ”sumavuodet/sumuvuodet” olivat kiireen ja palvelun ja riittämättömyyden täyteisiä, joten en tarkemmin ehtinyt ajatella. Mutta keho kertoi sitäkin enemmän, sillä monenlaiset vaivat pysäyttivät ja antoivat mahdollisuuden hidastaa. Vasta jälkikäteen olen pystynyt etäännyttämään itseni niistä ajoista ja ajattelemaan, tiedostamaan ja mahdollisesti viisastumaan.
    Terveisin Siru 67v????❤️

Vastaa