Aivan! Tämä valaisee asiaa ja auttaa ymmärtämään. Nyt mä näen tämän kokonaisuuden ja tilanne selkenee. Tunnelin päässä on sittenkin valoa. Tämä tuo valoa pimeään. Hän valaisee päivän.
Suomenkieli kertoo, että me tiedämme tiedon ja valon olevan yhtä. Tekojen hyvyyden ja pahuuden määrittää niiden tarkoitus ja se on eri asia kuin valo ja varjo. Hyvä teko on hyvää tarkoittava teko ja paha teko on pahaa tarkoittava teko. Niiden aiheuttamat lopputulemat voivat olla mitä vain, koska ”sattuma” puuttuu peliin ja vaikutuksia kokeneet voivat tehdä omat johtopäätökset ja reaktiot riippumatta ”alkuperäisen” teon tekijän tarkoituksesta.
Valo ja varjo kuvastavat tiedon määrää. Yksilöt toimivat joko valosta tai varjosta lähtien eli tietoa etsien ja tietoa tuottaen tai tietoa karttaen. Valo on tiedon tiedostamista, tiedon levittämisen tarkoituksen ymmärtämistä ja merkityksen – siis vaikutuksen – hahmottamista isommassa kuvassa. Valosta ja valossa toimiminen aina lisää tietoa, selkeyttä, se valaisee asiaa. Varjoista ja varjoissa toimiminen luo huolia, vähentää vaihtoehtoja, tuntuu ehdottomalta, käskevältä ja supistavalta. Minulle ”valaistuminen” on tietoon havahtumista, asioiden selkenemistä, omaksi itseksi vahvistumista ja tiedon murusten yhdistymistä kokonaisuudeksi – järjen ja tunteen harmoniaa.
Valo on tiedostettua tietoa. Varjo on siksi myös tiedostamatonta, varjoihin piiloon painettua, jota emme halua nähdä. Varjo on tavallaan alitajunta, kun valo on tietoisuus. Tunteiden polun kulkeminen on valon tuomista pimeyteen, varjojen kohtaamista, alitajunnan mörköjen nostamista päivänvaloon, oman itsen peiliin katsomista, oman totuuden tuomista valoon, näkyville. Tunteiden polun kulkeminen on kuin vuorenhuipulle nousemista ja huipulla katseen kääntämistä kohti aurinkoa ja käsien levittämistä auki ylöspäin ja elämälle antautumista – samalla kun jalat juurtuvat kallioon kiinni ja tulet tietoiseksi siitä, että sinä olet paras tyyppi elämään oman elämäsi. Sinussa on tieto kulkea oikeaan suuntaan ja sinä olet paras tyyppi elämään oma elämäsi.
Tämä tarina on kahdeksas osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.
