Otin tuon ylempänä olevan kuvan koirista Hong Kongissa vuonna 2012. Kaksi hyvinkin uteliaan oloista koiraa ihmetteli ohi käveleviä ihmisiä kolme metriä pitkän aidan raoista. Koirat olisivat voineet kiertää aidan ja tulla polulle, mutta ne pysyivät aidan takana.

Varmaan ne olivat hyvin koulutettuja koiria, joiden omistaja ymmärsi myös koiriensa uteliaisuuden ja ohi kävelevien ihmisten epävarmuuden heidän koiria kohtaan. Koirat jäivät silti vahvasti minun mieleen ja otinhan niistä tuon kuvankin. Koirat olivat tottuneet rajoihinsa ja tottelivat ehkä herkkupalojen toivossa. Jäin silloin miettimään sirkusten elefantteja, joilla on ketjut nilkkakahleissa. Elefantit testaavat kahleita lapsina ja silloin kahle on riittävän vahva pitämään pienen elefantin liean päässä. Aikuinen elefantti ei kahlettaan enää testaa, koska ”tietää” sen olevan häntä vahvempi. Ei se ole. Aikuinen elefantti vapautuisi kahleista ihan nykäisemällä.

Meissä ihmisissä näkyy näitä samoja käyttäytymismalleja. Me ei kyseenalaisteta ”tiedettyjä” rajoitteita – ei omia uskomuksiamme itsestämme eikä auktoriteettien antamia sääntöjä.

Millainenkohan tästä maailmasta tulisi, jos hylkäisimme rajoittavat uskomukset ja kiskaisisimme kahleet irti?