WHO:n pandemiasopimus
WHO pandemiasopimuksen voimaantulo on pysäytettävä. Se on teoreettisen, mahdollisen uuden pandemiatilanteen puhkeamisen varalle tekeillä, joten se ei kosketa kenenkään elämää, jos pandemiaa ei tule, mutta lue tästä millaisen jyrkänteen laidalle se meidät laittaa, jos jos jos …
Tästä linkistä saat youtubesta kuulumaan puheen kuvien taustalle.
WHO:lla on kaksi tytäryhtiötä, joista toisen nimi on suomennettuna Itsenäinen pandemiaan varautumisen ja vastaamisen paneeli.
WHO:n pääjohtaja on etiopialainen poliitikko.
WHO:n rahoituksesta viidennes tulee Bill ja Melinda Gatesin säätiöltä.
Pandemiasopimuksesta on ns. nolla versio valmiina ja voimassa.
Nollaversioon on helmi-maaliskuun vaihteessa tehty 307 muutosehdotusta, joista olen kauhuissani.
Koska Suomi on WHO:n jäsen, jos jos jos tilanteessa tämä WHO:n pandemiasopimus sitoisi myös suomalaisia.
Käytännössä kehon koskemattomuus ja sananvapaus vaarantuisivat.
WHO:n oikeus suositusten antamisesta vahvistuisi valtioiden oman hallinnon ylittäväksi pakottamiseksi.
WHO valvoisi meitä digitaalisella todistuksella.
Laskun maksaisi suomalainen veronmaksaja.
Sana olisi vapaa ainoastaan, jos puhuisit WHO:n pakotteiden puolesta.
Koska muunlainen puhe, voisi aiheuttaa omaa ajattelua ja itsen puolustamista.
Suomen tartuntatautilakia jo valmistellaan pandemiasopimuksen kanssa yhteensopivaksi.
Voimme sanoa: ”EI!”.
Pään puskeminen pensaaseen ei auta.
Todellisuuden pakeneminen ei auta.
Pandemiasopimus on totta, ja jos jos jos tilanne tautistuu, meidän elämän kurjistamisesta tulee todellisuutta.
USKALLA SANOA EI.
YMMÄRRÄ PUOLUSTAA ITSEÄSI.
ÄLÄ HYVÄKSY KAIKKEA MITÄ SINULLE TARJOTAAN.
*********************
Tämä blogi ei ole poliittinen. Minä en ole poliittinen henkilö. Olen silti ja siksi ehdolla kevään 2023 eduskuntavaaleissa.
Pidin eilen ensimmäisen ”poliittisen puheeni” eduskuntatalon rappusilla. Puhuin omaa käsitystäni rauhasta, rauhan tahtoisuudesta, kuulluksi tulemisen tarpeesta, hulluudesta ja konfliktin ratkaisusta. Tilaisuus, jossa puhuin, oli järjestetty yhden minulle tuntemattoman naisen pakkohoidosta vapauttamiseksi ja minua pyydettiin sinne puhumaan, koska olen aiemmin myynyt lääkkeitä työkseni, myös psyykelääkkeitä.
Tallenne tuosta puheestani alkaa tässä facebookin livetallenteessa 48 minuutin kohdilta.
Puheeni kertoo samalla siitä millainen haluan olla eduskuntatyössä. Haluan olla rauhaa rakentava. Se edellyttää rehellisyyttä ja kuuntelemista. Se edellyttää omien rajojen tunnistamista ja niiden ilmi tuomista. Se edellyttää elämän sallimista muillekin. Koskaan ei ole vain yhtä oikeaa tapaa.
Aivan kuin kotona pitäisi ainoastaan astioiden puhdistumisen olla merkityksellistä, ei sen miten kukin perheenjäsen ne tiskaa.
Mutta nykyinen meno maailmassa on ajamassa Suomea sodan jalkoihin, Suomen metsiä kaatumaan ja viemässä Suomen nuorilta tulevaisuuden. En voisi katsoa lapsia – en omia, enkä muiden – silmiin, ellen nyt tekisi jotain. Vielä kun voin, niin pidän edes ääntä.
Olen aiemmin äänestänyt vihreitä tai kokoomusta, koska luonto ja yrittäjyys on minulle vapautta, sekä hyviä tyyppejä mistä vain puolueesta, koska silloin en vielä ymmärtänyt mitä suhteellinen äänitapa tarkoittaa. Nyt ymmärrän, että ensin on valittava puolue ja sitten sieltä se hyvä tyyppi, koska yksittäinen ääni menee ennen kaikkea puolueelle ja sitten vasta ehdokkaalle ja jos se hyvä tyyppi on puoluekuri-puolueessa, ei hänen hyvyytensä pääse esiin enää ääntenlaskennan päättymisen jälkeen.
En kirjoita tänne enempää politiikkaa. Lisäilen tähän postaukseen ehkä niitä juttuja, mitä jaan feseen omalle sivulleni https://www.facebook.com/mirajpuro. Tässä alla niistä jo muutama.
Kiitos kun hengität ja annat maailman tietää kuka olet
Mira Puro
Vapauden Liiton Helsingin vaalipiirin ehdokas Suomen eduskuntaan numerolla 250
Äänestämällä ei voi vaikuttaa
Jos en pidä siitä, mitä tapahtuu
Jos en pidä heistä, jotka tekee
Jos en usko, että voin vaikuttaa
Niin voinko silti olla tekemättä mitään?
Väittävät, ettei nykyään voi puhua enää mistään.
Voipas.
Kaksi syytä:
Puhumisen tarkoitus ei ole koskaan ollut se, että kaikki kuuntelisi, ymmärtäisi ja tykkäsi. Minä puhun, kun minulla on asiaa. Sinä kuuntelet, jos haluat.
Jos joku aina ja kaikesta mielensä pahoittaa, hän voi opetella valikoivaa kuuloa.
Kolmas juttu:
Aivan kaikella rakkaudella ja huolehtimisella näitä lumihiutaleiksi-kutsuttuja ihmisiä on kasvatettu. Heidän kasvattajansa ovat tehneet parhaansa ja ylikin, tasoittaakseen tietä lastensa menestyksen edestä ja pehmentäneet pumpulilla kaikki kulmat ja mahdolliset kolhun aiheuttajat. Se vaan on valitettavasti niin, että loputtomiin sitä ei voi tehdä. Lapsi lähtee joskus maailmalle ja huomaa kaikki ne kolhut ja kolhitut. Maailma näyttää kaikki puolensa meille kaikille jossain kohtaa. Eikä tämä ole ainut kerta, että hyvää tarkoittanut toiminta on tuonut huonon lopputuleman. Tarkoitus oli hyvä, mutta lopputulos sellainen, että pumpulissa kasvanut ihminen joutuu yhtäkkisesti suureen pahaan maailmaan, vailla pettymyksestä toipumisen taitoja. Hän ja kasvattajansa kaipaavat apua, mutta ei meidän muiden pidä lakata elämästä sen vuoksi.
”Jos käy huonosti, niin enemmän rakkautta vaan.” (Pamela Andersson)
Miten pysyä Mirana?
Mietin, että pystynkö pysymään itsenäni, jos lähden katsomaan miten politiikkaa tehdään. Sitten muistin, miten kerran tein ison valinnan prioriteeteista töissä, ja ymmärsin, että kyllä mun sydän on aina tiennyt miten valita, eikä mulla ole hätää vaikka pomot kokeilisi mitä.
Tapahtui oravanpyörän aikoina, että entisissä töissä oli usein kiire, ja taas oli ollut meneillään sellainen päivä, että pomon kanssa jutellessa pyysin häntä valitsemaan mitkä hommat ei valmistu saman illan deadlineen mennessä ja mitkä mä hoidan valmiiksi. Kaikkea kun ei vaan koskaan ehtinyt tehdä…
Hän vastasi, että tee aina ensin se mikä menee organisaatioissa korkeimmalle eli globaaliin ja toisena se mikä tulee heille pohjoismaiselle johtotasolle ja vasta kolmantena ne hommat, joiden tulos näkyy vain kansallisella tasolla. Näin Mira varmistat, että kuva sinusta on erinomainen ylöspäin ja etenet urallasi.
”Selvä homma, kiitos selkeistä neuvoista”, vastasin hänelle ja päätin, että jatkossa(kin) minun työpöydältä valmistuu ensin ne hommat, joista Suomen konttorilla mun kanssa istuvien kollegoiden hommat on kiinni eniten, toisena Nordicin tarpeet ja Globaalit voi unohtaa kokonaan.
Oli muuten helpompaa tehdä töitä sen jälkeen, kun osasi priorisoida.
Tää kyseinen pomo oli yksi niitä, jotka oli oikeasti hyviä johtajia. Heitä ei montaa korporaatioissa vastaan tullut, mutta onneksi välillä.