Helpointa on sanoa ”ei”. Kun sanoo ”ei” uudelle, pitää nykytilanteen ennallaan. Miten uskaltaisi sanoa useammin ”kyllä”?

Kyllä, haluan eteenpäin. Kyllä, haluan tästä eroon. Kyllä, haluan uutta tilalle. Kyllä, olen valmis kehittymään. Kyllä, tämä riittää tätä, jätän tämä taakse. Kyllä, olen kiinnostunut. Kyllä, kerro lisää. Kyllä, katsotaan. Kyllä, kuulostaa hyvältä, minä kokeilen. Kyllä, kiitos.

Nykyhetki on tuttu. Tiedät miten siinä toimia, mitä se vaatii, mitä se antaa, minkä se jättää vajaaksi, ja mitä se aiheuttaa. Tutussa nykyhetkessä koet tilanteen hallintaa, ihan koska tilanne on tuttu.

Entä jos muuttaisikin jotain siinä? Kokeilisi jotain uutta? Lopettaisi tekemästä jotain? Mikä on tarpeeksi iso motivaattori, jotta uskaltaisit muuttaa nykyistä? Meille monelle se on katastrofi. Vasta iso katastrofi, joka tuhoaa nykytilan, saa meidät tekemään uutta, koska vanhaa ei enää mitenkään voi jatkaa. Onko sen pakko olla aina katastrofi? Eikö vähempi riittäisi? Olisitko utelias?

Millainen tämän kesän kesälomasta tulee? Milloin se on, kenen kanssa sen vietät, mitä teette, missä olette?

Millainen olisi sinun rokkitähtikesälomasi? Kuvittele itsesi viiden vuoden päästä, kun olet uteliaisuuttasi lähtenyt muuttamaan vakioita nykytilasta toisenlaisiksi. Millainen kesäloma sinulla on 5 vuoden päästä? Miten pitkä se on, kenen kanssa sen vietät, mitä teette, missä olette? Sulje silmät ja kuvittele, kuule äänet, tunne tunnelma, aisti itsesi rokkitähtilomallasi.

Avaa silmät. Anna rokkitähtikesäloma pois. Sano sille ”ei” ja jatka tämän kesän kesäloman viettoa vielä 5 vuoden päästäkin.

Vai olisitko sittenkin utelias? Sanoisitko sittenkin ”kyllä” rokkitähtikesälomalle? Uskallatko sanoa KYLLÄ?