Katson Jason Bourne -leffaa kotona ja kudon huivia. Leffa inspiroi. Viesti kaverille, jonka tiedän myös olevan kotona yksin. Tyyppi on heti messissä. Pari viestiä: pukukoodi, aika ja paikka sovittu. Mitään muuta en kerro.
Näytös. Improvisaatio. Näyttäisi normaalilta, jos joku katselisi arvostellen. Mutta ei sillä olisi väliä, mitä muut siinä näkisivät.
Ihan mieletön fiilis.
Poistuminen paikalta.
Kaveri soitti perään, kumpikin nauraa katketakseen, sydän täynnä kiitollisuutta. Tulipahan todennettua, että me voidaan todellakin itse luoda oma todellisuutemme.
Isoimman muutoksen mun elämään toi päätös siirtää kaikki toivelistalla olleet asiat toteuttamislistalle. Sen jälkeen elämästä tuli mielenkiintoista ja kivaa. Asioita alkoi todellakin tapahtumaan, koska minä laitoin niitä tapahtumaan. Jos mä olin jostain joskus haaveillut ja se vieläkin tuntuu toteuttamisen arvoiselta, laitan sen kalenteriin. Ihan yksinkertaista. Toiveet toteutukseen. Olen mennyt maalauskurssille. Kotonani kävi pukeutumis-ammattilainen lajittelemassa vaatteeni ja antamassa ohjeita toimivasta puvustosta puuttuvien vaatteiden ostamiseen ja vanhoista tuunaamiseen. Seuraavaksi olen menossa laulutunneille. Äänellään se variskin laulaa, sanoi mummoni.
Eilinen leffakohtauksen luominen oli yksi näistä toteuttamisen arvoisista toiveista. Miten kiitollinen olenkaan elämäni ystävistä, joiden kanssa voin olla brutaalin rehellinen ja elää täysillä.
Toivon sinulle elämää elämääsi. Rohkeutta sanoa mitä haluat. Riemua toteuttaa toiveita.
Halauksin, Mira