Sieltä näki vain epätoivoa. En halua sinne enää. En vaikka sitä tungetaan joka suunnasta. Pelko tuntuu pahalta. Se vie voimat. Aiheuttaa minussa apatiaa – pahimman laatuista voimattomuutta. Voisin viettää päivät katsoen pelkoa eri kulmista – sitä on tarjolla niin paljon. Sitten on ihan hitunen luottamusta siihen, että on mahdollista luoda turvallinen piilopaikka, pakopaikka. Menin sinne. Sieltä hyvästä paikasta ymmärsin, että tarvitsen pysyvästi turvasataman. Sitten ymmärsin, että jos tarvitsen turvasataman niin silloin on olemassa vaaralliset vedet ja vihollinen. No jos on on vihollinen ja turvapaikka, niin sitten tarvitaan puolustus. Jos keskityn puolustuksen rakentamiseen, niin taas mun huomio menee vihollisen analysointiin ja pelkojen miettimiseen – enkä ehdi nauttia hyvän paikan ihanuudesta.

Onko tähän kaikille kelpaavaa rauhanomaista ratkaisua?

Listasin kuulemiani pelonlietsontoja

ei tätä pysty ymmärtämään

en pysty käsittämään miten he eivät ymmärrä näitä asioita kuten minä, kun kaikki tämä tieto tukee minun/meidän näkemystä

tätä tietoa on niin paljon, menee kaikki aika sen lukemiseen ja jakamiseen, minä vaan jaan ja jaan ja jaan

pelkään maailmanloppua

pelkään meidän kaikkien kuolevan

mä pelkään sun puolesta

pelkään omasta puolestani

pelkään, että mä aiheutan sulle harmia, ongelmia, ehkä jopa kuoleman

pelkään, että mä syytän itseäni siitä että sä kuolit

pelkään, että sä syytät mua sun kuolemasta

tää voisi olla vielä pahemmin

haluan pelastaa kaikki tänne meidän puolelle

en jaksa kuunnella enempää ”vaalilupauksia”, ei ne ole ennenkään pitäneet

noi toiset on kuin uskonlahkon uhreja

eikä tässä edes voi vain manifestoida rakkautta, kun tarvitaan tekoja

tai no joo, meditoidaan, mutta sitten taas jaetaan kauhutarinoita, sen jälkeen voi laulaa pari mantraa lisää – eikueiku ku sehän vaan luo sitä kauhua lisää, ei sitäkään voi tehdä

tämä tieto on totta, se lukee tässä, että se on totta, mä haluan uskoa sen olevan totta

sä vaan et myönnä, että ihminen kuolee aina johonkin

sä vaan tyhmänä tottelet, etkä ymmärrä pahentavasi tilannetta, tämä homma kaatuu, tämä maailma kaatuu ja se on hyvä asia!!

sä vaan haluat olla hyväksytty

et uskalla erottua

tää olisi parempi ihan pian, jos kaikki vaan tekisi näin

kun me vaan vähän vielä, niin sit’

toivon, että kaikki voisi palata ennalleen

pelkään, että kaikki palaa ennalleen

pelkään jo tätä pelkoakin

pelkään jo kaikkea, oikeasti omaa varjoakin

luotan enää tähän ja tähän asiantuntijaan

mä päätän luottaa, vaikka en ymmärrä mistään mitään

mä aloin tutkia ja sit mun pää vain sekosi, luovutin

tää on ihan ok tää kaikki ”paha”, koska ei ole ”pahaa”, koska ”hyvä” voitti jo

Mä lopetan listan tähän. Älä sinäkään jatka sitä. Mene luontoon ja hengitä sateista ilmaa sisääsi. Kokeile oletko vielä hengissä. Jos olet, pyydän että elät sen mukaisesti.