Onko ajattelu passiivista vai aktiivista

Onko ajattelu passiivista vai aktiivista

Näinä aamuina, kun kyyneleet odottavat vuoroaan ja ajatukset kiertäisivät kehää tapahtuneessa katastrofissa, olisi vanha Mira jäänyt lamaantuneena haukkumaan maailmaa ja manaamaan kaikki osalliset. Elämälle kiitos kaikesta opista ja kirjoista ja uusista toimintamalleista <3 koska tuon käytöksen sijaan, tosin maattuani tunnin sängyllä ajatusteni orjana ja herättyäni paljon ennen kellon soittoa, tajuan, että ei tarvi. Tapahtunutta ei toiseksi saa. Näin kävi. Välillä vain ei illalla enää mene niin kuin vielä aamulla näytti menevän. Välillä vain tapahtuu jotain, joka ei mätsää mihinkään, jossa ei ole ihmisen järjen tajuamaan logiikkaa, eikä universumin rakkaudessaan tukemaa suuntaa. Joku jossain päätti manifestoida toisin ja se muutti myös minun todellisuuttani.

Ihmisen aivojen perusasetus jäisi negaatioon jumiin. Me nyt ollaan semmoisia. That’s it. Mutta ihan kuin olen muuttanut tehdasasetuksia tähän läppäriin monin tavoin toisenlaiseksi vastaamaan omaa tarvettani ja oikkujani – kuten vaikka asettamalla työpöydän taustakuvaksi unelmakartan, minä voin muuttaa aivojeni tehdasasetuksia.

Koska ajattelu on aktiivista toimintaa <3

Minulla on ajatuksia vs. minä olen ajatukseni.

Kumpi resonoi sinulle? Oletko sinä sitä mitä ajattelet, vai onko sinulla ajatuksia?

Luotan, että hetken asiaa mietittyäsi toteat, että sinulla on ajatuksia. Sinä voit vaikuttaa siihen mitä ajattelet. Ajattelu on aktiivista toimintaa, jota voi ohjata.

Niinpä, vaikka olin hetkeksi jäänyt jumiin katastrofin järkeistämisen tarpeeseen ja epäonnistunut siinä. Pystyin tekemään tietoisen muutoksen ajatuksiini. Nousin istumaan sängylle risti-istuntaan. Asetin käteni mundraan ja aloitin aamumeditaation. Vessaan, hampaiden pesu, keittiöön ja sitruuna-suola-prebioottinenkuitu-nesteytys, hetki tiedostettua seisomista ja aamupilates <3 Keskittyminen hengitykseen ja ajatusten neutralointi <3 Hyvän päivän aloitus juuri niin kuin minulle on paras. En vieläkään järjen tasolla ymmärrä miksi eilen piti tapahtua katastrofi, mutta olen levollisempi. Olen toimintakykyinen ja valmis siihen mitä tämä päivä tuo. Ajatukset on taas helpompi ohjata katastrofia edeltävään aikaan, josta on paljon kaunista muisteltavaa, jossa on niin kauniita tunnemuistoja, että herkistyn hymyyn niitä ajatellessa.

Olen valmis ottamaan lisää hyvää elämääni. Ja ennen kaikkea. Olen valmis jättämään taakseni sen mitä nimitän katastrofiksi siitä moneen kertaan puhumatta ja raivoamatta ja syyttelemättä ketään. Se tapahtui. Hyväksyn sen. Joku tarkoitus silläkin oli ja aikanaan se selviää. Sydän on täynnä rakkautta ja luottamusta elämää kohtaan. Mitä kaikkea hyvää elämä minulle haluaakaan tarjota <3

Muistathan ihana sinä, että ajattelu on aktiivista. Se mihin keskityt, sitä tulee lisää. Se mihin laitat eniten tunnetta, sitä tulee nopeimmin lisää. Katastrofit on hetkellisiä zen-tilan testaajia. Osa elämänkiertoa. Elämä on muutos <3 ei koskaan valmis.

Vastaa