Rauha-kirja alkaa vertauksella elokuvaan:
”Elämän lähtöasetelma
Tietty suku, perhe ja tähtitaivas antavat elämälle lähtötilanteen. Siitä muokkaantuu maailmankuvan perusta, joka kehittyy sitä persoonallisemmaksi mitä lähtökohdista poikkeavampia valintoja teemme. Ympäristö, sen ihmiset ja ulkoiset tapahtumat, osaltaan ovat luoneet meihin sisäisiä uskomuksia itsestämme, joiden vaikutus näkyy tekemissämme valinnoissa. Valintojen tekeminen on yhtä kuin eläminen. Me emme ole pelkästään geenien orjia, emmekä aina ympäristön pakottamia. Elämä antaa lähtökohdat ja tapahtumat, ja kukin meistä valitsee itse, miten siihen suhtautuu ja mitä tästä kaikesta itselleen rakentaa. Toisilla on enemmän valmiina, ja toiset tekevät tyhjästä paljon. Osalle valintojen tekeminen ja vastuun kantaminen omista valinnoista on helppoa, osalle siinä on enemmän opeteltavaa.”
Halusin aloittaa kirjan niin, koska:
”Valintojani taaksepäin arvostellessa minua helpotti ajatella elämä elokuvana. Se irrotti nykyhetken riittävästi tunteikkaista muistoista ja omastatunnosta ja sai lopulta ymmärryksen kautta nauramaan sille, miten monien yritysten kautta elämä viimein sai minut ymmärtämään jotain edes alustavasti siitä, miksi olen mitäkin missäkin tilanteessa tehnyt. Yritän teoretisoida ja kertoa, miten ajatukseni on kulkenut eteenpäin geenien, epigenetiikan, sisäisten uskomusten, tunteiden ja vastuun kantamisen matkallani elämän antaessa erilaisia lahjoja, haasteita ja välillä jopa ilkivaltaa kohdalleni. Pari kertaa olisi ollut mahdollisuus luovuttaa, mutta tässä minä edelleen olen, juuri tässä hetkessä miettimässä, miltä tuntuu, kun olettamukseni tämän päivän tapahtumista olikin täysin toinen kuin se, mitä sitten tapahtuikaan.”
Koen äärimmäisen vahvasti, että olen valinnut kasvaa tämän oman elämäntarinan sankariksi, jossa haluan saada sinut havannoimaan: ”Millainen tunnelma sinun elämäsi elokuvassa on?”
Henkilökohtaisten tarinoiden yhteisvaikutuksena syntyvät parisuhteiden, ystävyyksien, perheiden, sukujen, heimojen, kansojen ja maailman tarinat, elokuvat ja todellisuus. Aivan kuin yhden ihmisen tunteiden, ajatusten ja tekojen kautta syntyy yhden ihmisen tarina, hänen oma maailmankuva, syntyy omien maailmankuvien kokonaisuuksista maailman koko kuva. Sisäinen ja ulkoinen maailma syntyvät saman prosessin kautta ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Maailma on meissä ja me olemme maailma.
Tässä ajan hetkessä monen maailmankuvaa haastetaan raastaen. Meille tarjoillaan sellaisia ajatuksen juuria, joiden edessä teemme isoja valintoja. Sitä toivon sydämestäni vielä lisää. Ajattelemisesta syntyneitä tunteita ja tunteista syntyneitä elämää kunnioittavia tekoja. Tulevaisuuden sinä, tulevaisuuden minä ja tulevaisuuden maailma on sitä mitä me nyt valitsemme tehdä siitä. Jokainen henkilökohtainen päätös rakentaa oman elämän hyvinvointia ja niiden summana elämän kokonaisuutta ja maailmaa jota lapsillemme jätämme.
Millaisista elokuvista sä pidät?
Tämä kirjoitus on kahdeskymmenesseitsemäs osa Rauhan perjantaijuttuja.