Käsitys oikeasta muuttuu
btfhdr

Käsitys oikeasta muuttuu

Muovipulloangstissani lähdin jokunen aika sitten etsimään vaihtoehtoja kaupan shamppoolle. Halusin tosissani vähentää tuottamani muovijätteen määrää edelleen ja vuorossa oli kosmetiikan muovipullot. Selailin palstoja, blogeja ja fb-ryhmien keskusteluja ja eräässä keskustelussa joku oli kirjoittanut ”käsitykseni puhtaista hiuksista on muuttunut”. Sain primitiivikohtauksen. ”En halua muuttaa käsitystäni puhtaista hiuksista! Minä rakastan puhtaita liukkaita hiuksia!” Kuulin äänen pääni sisällä huutavan.

Aiemmin olin jo siirtynyt kasvishamppoisiin, jotka pesivät luvattoman huonosti hiukseni ja latvat kuivuivat ja edelleen ne oli pakattu muovipulloihin. En ollut tyytyväinen. Kokeilin seuraavaksi kaupan palashamppoota ja sain tahmaisen takkutukan. Ihan kamala. Epsom-suola auttoi hetken ja se oli taivaallinen helpotus muutaman viikon vaivanneeseen päänahan kutinaan. Pesupähkinät pysyivät pesurutiinina pidempään, mutta kun kerran keitin ne lähes vedettömäksi ja valvoin 2 tuntia tarpeellista pidempään saadakseni hiukseni pestyä, tiesin, että tämä oli viimeinen kerta. En ole valmis tällaiseen vaivannäköön. Ostin kierrätysmuoviin pullotettua shamppoota ja hoitoainetta, jota olin tyytyväisenä joskus pari vuotta sitten käyttänyt, mutta se vain palautti mieleen kuinka nopeasti puhtaus katoaa hiuksista. Enpä ollut aiemmin sitäkään tajunnut. Tuska alkoi nousta karmiviin mittasuhteisiin. Hiukset näyttivät kamalilta joka päivä. Ne oli pakko letittää aina ja mä tykkään pitää hiukset auki. Edelleenkin mun päässä oli tavoitteena samanlaiset puhtaat kuin aiemmin shamppoo-hoitoaine-yhdistelmän jälkeen, kun muovipullot eivät vielä hirvittäneet. Seuraavaksi oli vuorossa kananmuna, ihan ok, mutta jotenkin se tökki kuitenkin. Kaverini tekee shamppoota ja olin kokeillut paria hänen tekemäänsä jo aiemmin, mutta saanut vain niskaan pituuteen klähmäkökkötakun, josta kyllä tuli massiivinen nuttura, mutta kampa ei mennyt läpi.

Tiedättekö sen tunteen, kun nykytilassa on jotain mistä haluaisi paremman (vähemmän muovijätettä), silti ei ole valmis muuttamaan yhtään käsitystä oikeasta (millaiset hiukset on pesun jälkeen)?

Ja sen tuskan? Sen tuskan kun ei osaa tehdä muutosta, eikä saa kuin pahemman tilanteen aikaiseksi. Aiemmin hiukset oli sentäs nätit, kun ne oli pesty, vaikkakin ne lässähti aina iltaan mennessä ja roikkuivat pitkin päätä kuin päänahkaan kiinni liimattuna.

Oletteko puskeneet siitä tuskasta läpi?

Vaikka ympäristön ihmiset sanoo, että se on vain muutama muovipullo vuodessa, ei se haittaa.

Oletteko?

Se päivä kun kaverini tekemistä shampoista kolmas oli täydellinen minulle ja hiukseni tuntuivat puhtailta. Se tunne. Onnistuminen. Ilo. Rakkaus elämään. Se on hienoista hienoin tunne.

Kyllä, hiukset tuntuivat erilailla puhtailta kuin se puhtaus josta en tahtonut luopua. Hiukset olivat eloisat ja vahvat ja kuohkeat ja ne pysyvät irti päänahkasta ja poninhännällä pitämisen jälkeen ne voi vielä kammata auki ja pitää auki seuraavana päivänä ja olla pesemättä paljon pidempään kuin aiemmin. Se tuntuu hyvältä. Ja taas voi nauraa sille, että halusin muutosta, mutta en ollut valmis ottamaan sitä vastaan kokonaisuutena.

On niin helppoa lähteä hakemaan muutosta, vai onko?

Maailman jätevuoriin ei mene enää minun hiusteni vuoksi muovipulloja ja minä sain kivemmat hiukset siitä kiitoksena. Olipahan episodi elämässä tämäkin. Mutta mistä tuli se tahtomattomattomuus? Mikä ihmeen pelkotila se oli? Miksi halusin pitää käsitykseni puhtaasta just sellaisena. Halusin sen jatkuvan, vaikka usein valitin lättänöitä hiuksiani. Ihan outoa. En ollut tyytyväinen ja silti siitä luopuminen oli kamalaa jo ajatuksenakin. On se ihmisen mieli kyllä kummallinen rajoitin.

Tää ei ole ihan hyvä, mutta tässä mä pysyn. Jep jep. Onneksi oli motivaatio toisaalta muuttaa sekin <3

Terkuin, entinen lättätukka

Ps. Älä luovuta. Voit olla ihan lähellä tavoitettasi ja palkinto voi olla enemmän kuin tavoite <3

Vastaa