Rauhan kirjoittaminen alkoi vuonna 2018 Kehon korjausoppaan kirjoittamisella. Silloin vahvana tunteena oli se, että Kehon korjausopas on kuin pullonkaula, joka täytyy kirjoittaa tieltä pois. ”Tästä tulee trilogia”, ajattelin. Ja niin tuli. Kehon korjausopas keskittyy fyysiseen kehoon, Merkityksellinen minä -kirja mieleen, ja Rauhassa sydän saa puheenvuoron. Rauha tarvitsi nuo kirjat alle, eli minä tarvitsin harjoitusta ja mahdollisuuksia sukeltaa sieluni syvyyksiin löytääkseni sieltä Rauhan sanoman.

Rauhasta tein ensin vihkon kokoisen e-kirjan, kuten Kehon korjausoppaastakin. Kummastakin tuli yli 300 sivuinen kirja. Siinä ne yhtäläisyydet sitten ovatkin. Kehon korjausoppaaseen minulla oli ravinnon kolmesta tasapainosta 34 sivua valmiina, kun ReadMe-kustantamolle sitä esittelin ja heidän suosituksestaan kirjaan tuli myös jumppaohjeita ja reseptejä. Siksi tiesin koko ajan mistä seuraavaksi kirjoittaisin – vaikkakin ekaa kertaa mittasin kokkailujeni ainesosamääriä reseptejä varten ja ylipäätään kokkasin ammattilaisen vieressä. Hellapoliisi Kati Jaakosen keittiössä oli kivaa ja turvallista kokata – vain kerran syttyi rasvapalo… Toisin oli Rauhan kanssa – Rauhan kirjoittaminen oli tunteikas seikkailu, jossa henkisiä rasvapaloja oli toistuvasti. Se oli yhteistä Merkityksellinen minä -kirjan tekemiseen. Marikan kanssa terapoimme itseämme niin syvälti, niin täydeltä laidalta, niin armotta, että jokainen tavu siitä kirjasta on kirjoitettu sydän verellä ja kyynel silmäkulmassa. Lukija huomaa sen tekstin selkeydestä.

Rauhan siemenenä ollut pieni e-kirja syntyi keskusteluista, sattumuksista ja tapahtumista talven ja kevään 2019-20 aikana. Tuntui, että joka päivä oli jokin merkityksellinen keskustelu, josta inspiroiduin kirjoittamaan sivun verran Rauhaan. Erityisesti nykyisen aviomieheni kanssa käydyt keskustelut toivat Rauhaan monta sivua. Minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa tekstille, mutta kirjoittaminen tuntui tarpeelliselta ja helpolta. Ennen kuin puhuin kenellekään Rauhasta mitään, sivuja oli kertynyt 83.

Samoihin aikoihin päätettiin Sohvin kanssa kirjoittaa yhdessä kirja, ja koska Sohvi oli siirtynyt ReadMeltä Basam Booksille, päätin minäkin tarjota Rauhaa Basamille keväällä 2020. Viime vuonna teinkin Basam Booksin kanssa kaksi kustannussopimusta; yhden omillani Rauhasta ja toisen Sohvin kanssa yhdessä kirjasta joka yhdistää hänen Ihanuus-valmennuksen ja minun Rauha-metodin.

Tässä kohdassa Rauhan kirjoittaminen pysähtyi. En saanut sanaakaan lisättyä. En edes avannut kirjoitusohjelmaa useimpina päivinä, en tehnyt vihkooni muistiinpanoja, en mitään. Yhtäkkiä olin kirjoittanut kaiken mitä minulla oli Rauhan teemasta sanottavana, enkä tiennyt millä täyttäisin ne loput sivut, joita 83 sivun lisäksi tarvittaisiin, että Rauha olisi kirja eikä vihko. Onneksi vielä ei ollut paniikkia käsikirjoituksen jättämiseksi tai muutenkaan, joten keskityin kaikkeen muuhun. Lähinnä autoin autovuokraamolla ja tein asuttavaksi meidän uutta yhteistä kotia. Yhtenä iltana odottelin Espoossa erään autoliikkeen pihalla jälleen kerran miestäni ja aikani kuluksi laitoin ystävän somessa kehuman äänikirjan kuulumaan. Kirja vei mennessään ensimmäisten minuuttien aikana! Valo hihkui vieressäni, että ota tästä inspiraatio, käytä tästä tuo ja tämä ajatus ja rakenna tästä aasinsilta Kehon korjausoppaasta Rauhaan. Kuuntelin kirjaa koko seuraavan viikon kaikissa mahdollisissa väleissä, enkä ymmärtänyt ollenkaan miten muka sen sisältö kuuluisi Rauhaan, enhän minä ollut kirjan käsittelemän aiheen asiantuntija laisinkaan.

Pakottauduin tekemään muistiinpanoja kirjan aiheista. Kirjoitin mitä olin kuullut ja mitä kuvittelin siitä ymmärtäväni. Siitä alkoi rasvapalojen sarja. Lisäsin muistiinpanot 83 sivun viereen ja totesin, että ne olivat kaksi eri aihetta. Moneen kertaan tarkistin Valolta, että ymmärränkö minä nyt oikein, että minun todella on tarkoitus yhdistää nämä kaksi aihetta keskenään. ”Kyllä kyllä”, hihkui valo ja vakuutti näyttävänsä minulle miten ne yhdessä muodostavat Rauhan sanoman.

Valo on aina puhunut totta. Niin se puhui nytkin. Seuraavat kuukaudet olivat sellaista tunteiden vuoristorataa, ja lopputuleman voitte lukea Rauhan 328 sivulta. Niin runsaasti sitä todellista paranemistarinaa sitten sanoiksi tuli, kun pato sydämen ja näppäimistön välillä aukesi. Minun elinikäiset suolisto-oireet ja 27 vuotta kasvojani hallinnut akne rauhoittui, kun minä rauhoituin. Kyllä ravinnolla, liikunnalla ja palautumisella oli oma vaikutuksensa paranemiseen, ja kyllä saamillani antibiooteilla oli oma osuutensa sairastumisessa, mutta kyse oli elämän sulattelusta niin sairastamisen kuin paranemisen osalta.

”Suolisto käsittelee ruokaa ja ajatuksia” oli Valo sisälläni kertonut alusta asti jo yli 10 vuoden ajan. Vaikka jo Kehon korjausoppaaseen tästä aiheesta kirjoitin ja Merkityksellinen minä -kirjassa  kuvasin tunteiden, ajatusten ja tekojen kehän kolmoisvoimaa – oma paranemistarinani kokonaisuudessaan aukeni minullekin vasta nyt Rauhaa kirjoittaessa.

Käsittelemällä häpeän, syyllisyyden, ylpeyden ja menetyksen tunteita löysin sydämen ympäri kulkevan polun riemuun ja rauhaan. Tästä kertoo oma tarinani, joka rytmittää Rauhan sivuille piirrettyä tunteiden polkua, jota pitkin jokaisen on mahdollista löytää sisältään oma voima, rakkaus elämään ja suunta kohti Utopistista unelmaa. Nähdään tunteiden polulla!

Halauksin, Mira
Rauha ja Valo

Ps. Löysin omalta sydämen ympäri kulkevalta tunteiden polulta myös oman määritelmäni valaistumiselle. Rauha-kirjasta löydät sen sivulta 135.