Rauha-metodi

Rauha-metodi

Rauha-metodi

Rauha-metodi on syntynyt Miran omakohtaisen kokemuksen tuoman ajattelijoiden teorioiden ymmärryksen pohjalle. Sen keskiössä on ihminen, jolla on tarve ja kyky olla paras versio itsestään.

Rauha-metodi on tunteiden tuntemisen luoman turvallisuuden tilan mahdollistama paraneminen.

Rauha-metodissa on seitsemän perusajatusta:

  1. ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten yhteen osatekijään vaikuttamalla vaikutetaan kaikkeen
  2. ihminen ja hänen elämänsä todellisuus muodostuvat itse tehtyjen valintojen seurauksena
  3. ihmisen elämisen keskiönä on tunteiden, ajatusten ja tekojen kehä, jossa tunteet ovat kehää liikuttava voima
  4. tunteilla on kaksi aikaulottuvuutta: perustunne ja hetkentunteet
  5. perustunne ohjaa valintoja kaiken muun tekemisen taustalla, oli se tiedostettu tai tiedostamaton
  6. perustunne määrittää ihmisen elämän kärsimyksen syvyyttä
  7. oman perustunteen tunnistaminen ja keventäminen on avain elämän paranemiseen

1. Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Ei ole erikseen työhyvinvointia eikä hyvinvointia, koska on yksi ja sama ihminen, joka elää kellon ympäri omassa kehossaan ja mielessään kaikilla tunteillaan. Elämä ei ole niin yksinkertainen, että yksi asia johtaisi toiseen ja toinen kolmanteen, vaan kuudes asia voikin olla ensimmäinen, kolmas aiheuttaa viidennen ja toinen asia kaikkiin muihin.

Ihmisen vointiin ja elämän hyvyyteen vaikuttavat ihan kaikki asiat hänen elämässään. Yksittäisillä asioilla on toki erilainen merkitys ja erilainen vaikutusvalta kokonaisuuteen, mutta pitkän ajan kuluessa pienetkin asiat – hyvät ja huonot – näyttävät vaikutuksensa laajuuden. Tämä on hyvä asia, koska tästä syystä minkä tahansa asian muuttaminen alkaa nopeasti tai ainakin vähitellen vaikuttaa kokonaisuuteen parantavasti. Luonnollisesti, myös kaikki pienet heikennykset – vaikka olisivat kuinka mitättömän oloisia alkuhetkellä – tuovat ajan myötä mukanaan ison heikennyksen kokonaishyvinvointiin.

Mikä sitten taas kenenkin mielestä on hyvää ja mikä huonoa... mikä asiaankuuluvaa ja mikä ei... se on täysin tunteenomainen tulkinta teon tarkoituksesta tai sen lopputulemasta.

2. Ihminen ja hänen elämänsä todellisuus muodostuvat valintojen seurauksena

Jokainen ihminen on olennainen osa elämän kudelmaa. Meillä kaikilla on oma merkityksellinen tehtävämme tässä kosmisessa todellisuudessa. Kukaan ei ole täällä turhaan. Sama on totta yksilön elämässä, kaikilla tapahtumilla on merkitystä yhden ihmisen elämässä. Jokainen elämäntapahtuma, jokainen aiemmin tehty valinta on johtanut ihmisen hänen elämänsä valintojen polulla,  tähän hetkeen, tähän todellisuuteen ja tähän minuuteen.

Siihen kuka hän on nyt verrattuna siihen kuka hän oli aiemmin ja mitä hänestä on kehittymässä ja millaista hänen elämänsä on nyt, millaista se oli ja millaista se tulee olemaan. Aivan kuten kaupungin kaduilla tai luonnon poluilla ihminen kulkee elämässään jotain valitsemaansa reittiä pitkin ja hän voi jokaisessa risteyksessä valita suunnan uudelleen, niin halutessaan tai risteyksen havaitessaan. Välillä hän voi huomata päätyneensä (mutkan kautta) perille, vain jotta voi taas jatkaa matkaa edelleen. Mutta saapuminenhan ei ollut itsetarkoitus, vaan matkan teko. Elämä on matka.

3. Ihmisen elämisen keskiönä on tunteiden, ajatusten ja tekojen kehä, jossa tunteet ovat kehää liikuttava voima

Koetamme usein selittää järjellä tekojemme perusteluja ja monesti järkisyitä on paljon ja se on oikein hyvä asia. Kuitenkin, me teemme valintamme eri tekojen väliltä aina jonkin tunteen sävyttämänä, aina jonkin tunteen ohjaamana. Ihmisen ei ole tarkoituskaan, erotella järkeä tunteesta. Teot, ajatukset ja tunteet ovat saman minuuden osia ja ihmisen oman elämän todellisuuden luojia.

Ihmisen teolla on aina tarkoitus. Tarkoitus kumpuaa perus- ja hetkentunteen yhdistelmästä ja sille antaa lisäsävyn järjellä ajateltu selitys. Teen näin, koska sitten...  Tunne  sävyttää  tekemistä tekemisen hetkellä ja jotain  tunnetta  koemme  tekemisen  lopputulosta  kohtaan, samoin kuin kertoessamme tekemisestä ja sen tuloksista muille. Ajattelemme tuloksia tunteikkaasti ja sen pohjalta teemme jälleen uusia valintoja eli uusia tekoja – ja näin tunteiden, ajatusten ja tekojen kehä pyörii uudelleen ja uudelleen itsensä ympäri luoden elämää.

4. Tunteilla on kaksi aikaulottuvuutta: perustunne ja hetkentunteet

Et ehkä ole koskaan ajatellut asiaa näin. Ja ehkä se on johtunut siitä, että olet ajatellut tunteiden olevan jotain hallitsematonta, jotka heittelevät ihmisen mieltä ja tekoja ihan vallattomina reaktioina ulkoa tuleviin ärsykkeisiin. Osalle meistä hetkentunteet ovatkin juuri tuollaisia. Tuollaiset hetkentunteet toki olisi selkeintä kirjoittaa kieliopin mukaisesti erikseen: hetken tunteet.

Rauha-metodin tunteiden aikaulottuvuusjaottelussa hetkentunteet ovat nimensä mukaisesti hetkellisiä, ohimeneviä. Ohimenevyys on kehon biologiassakin tunteen perusluonne. Mikä tahansa tunne laantuu, kun sen nostattamat hormonit ja välittäjäaineet pääsevät laskemaan kehossa. Mutta ihminen voi ylläpitää mitä tahansa hetkessä syntynyttä tunnetta miten pitkään vain, ajattelemalla tunteen nostattanutta tapahtumaa tai henkilöä toistuvasti. Näin esimerkiksi viha voi kroonistua. Hetkentunteesta voi tekemällä tehdä sangen pysyvän olotilan itselleen. Hetkentunne on myös tapa reagoida maailman tapahtumiin. Hetkentunteet ovat osa ihmisyyttä, niissä ei ole mitään perustavanlaatuista pahaa. Niiden rooli on auttaa meitä tekemään valintoja omaksi parhaaksemme ja auttaa meitä tunnistamaan pinnan alta vaikuttava perustunne. Kun ihminen saa käsityksen perustunteestaan, hänelle kasvaa automaattisesti ymmärrys myös hetkentunteiden merkityksestä suunnannäyttäjinä ja laiskempi tapa reagoida niistä turhimpiin. Eli ihminen tulee valikoivammaksi, eli hän osaa tarpeen mukaan reagoida ja tarpeen mukaan prosessoida tapahtumien nostattamia hetkentunteita.

Elämämme ensimmäisen perustunteen perimme lapsuuden kulttuurista. Tuo sama perustunne säilyy koko elämän muuttumattomana, ellei ihminen itse kiinnitä siihen huomiota ja tietoisesti muuta sitä. Perustunne on kuin reititin ihmisen sisällä. Perustunne ohjaa ajatuksen toiminnaksi aina samaa rataa pitkin. Perustunteen voima yliajaa hetkentunteen voiman joka kerta. Hetken innostus laantuu skeptisen perustunteen vuoksi tai hetken musertuminen paineen alla jää hetkelliseksi tulevaisuuteen luottavan perustunteen ansiosta.

Tunteiden aikajako hetkentunteisiin ja perustunteisiin on Rauha-metodin erityispiirre, jota en ole muista tunneteorioista löytänyt, vaan pidän sitä omana luomuksenani.

5. Perustunne ohjaa valintoja kaiken muun tekemisen taustalla, oli se tiedostettu tai tiedostamaton

Perustunne ohjaa minä-kuvaa, sisäistä puhetta itselle, uskomusjärjestelmää ja näin ollen ihmisen koko maailmankuvaa. Perustunteen luonne heijastuu siihen miten paljon ihminen luottaa elämään, ihmisiin ympärillään ja ennen kaikkea itseensä. Perustunne on se, mikä kaiken muun taustalla antaa tyylin tunteiden, ajatusten ja tekojen kehän pyörimiselle.

Ihmisessä on siis kaksi päällekkäistä tunnetta: perustunne ja hetkentunne.

Kummassakin on samat 17 tunnetta, samassa värähtelyjärjestyksessä, samassa kahtiajaossa kärsimystä ja iloa tuottaviin tunteisiin. Hetkentunteet ovat helpompia jokaisen havaita omasta elämästään kuin perustunne. Perustunteen identifiointi on matka itseen, syvälle omaan sydämeen, alitajunnan pohjamutien kautta kohti valaistumista, joka Rauha-metodissa on isomman kokonaisuuden hahmottamista, syy-seuraussuhteiden kirkkaasti näkemistä ja läpielettyjen tapahtumien merkityksellisyyden ymmärtämistä.

6. Perustunne määrittää ihmisen elämän kärsimyksen syvyyttä

Perus- ja hetkentunteita on kumpiakin 17 ja ne jakautuvat ajan lisäksi pohjavireen mukaan kahtia: rakkaus- ja pelkopohjaisiin tunteisiin. Lisäksi, nämä 17 tunnetta voivat muodostaa ryhmiä, ja tunteiden lisäksi meillä on vaistonvaraisia toimintoja, tuntemuksia ja uskomuksia, jotka eivät ole tunteita, vaikka niistä monesti tunteina puhutaankin – kuten esimerkiksi masennus, yksinäisyys, väsymys ja nälkä.

Seitsemäntoista tunnetta asettuvat logaritmiselle värähtelytaajuusasteikolle häpeästä valaistumiseen.

Värähtely saa tunteet tuntumaan kehossa. Aivan kuten kuuloluut rekisteröivät ääniaallot, kehon tuntoaisti rekisteröi tunneaallot.

Häpeän värähtelytaajuus on kaikista matalin ja valaistumisen kaikista korkein. Siksi tunteet tuntuvat tuntijan kehossa eri tavoin (ja siksi niitä voi mitata lämpökameralla) ja siksi voimme tuntea toisten tunnetiloja etäältä. Siksi joku tuntuu säteilevän iloa, ja toinen olevan kuin myrskynmerkki.

Kaikkia tunteita tarvitaan ihmisen elämän aikana, ne ohjaavat meidän valintojamme ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Mikään ei tunnu miltään -olotilaan päätynyt ihminen ei voi hyvin.

Rakkauspohjaisten tunteiden mukaan tehdyt valinnat rakentavat elämästä merkityksellistä. Jotain peläten tehdyt valinnat raunioittavat elämän hyvinvointia. Pelkotunteista suuret ajattelijat ovat puhuneet kärsimyksenä. Heidän teksteissään kärsimys rinnastetaan haluamiseen, joka liittyy odottamiseen, joka johtaa epätyytyväisyyteen tässä hetkessä. He puhuvat tekemättömyyden siunauksellisuudesta ja valaistumisesta jumalallisena tunteena. Ei anneta suurten sanojen hämätä nyt, ehkä kyse oli käännösvirheestä. Rauha-metodi puhuu aivan tästä samasta, mutta sanoittaa asian hieman toisin.

Jokaisella ihmisellä on syvällä sisimmässään eräänlainen tekojen reititin, perustunne. Isolla osalla se perustunne on häpeä. Häpeän johdattama ihminen ei uskalla tulla esiin omana itsenään, syyllisyyttä kantava ihminen ei omasta mielestään ansaitse hyvää, apaattinen on (oma)voimaton, surun valtaama miettii aina (mahdollisia) menetyksiään, huolestuvalta ei aiheet lopu, haluavalta puuttuu aina jotain, vihainen ei pysty iloitsemaan ja syö itseään sisältä päin ja ylpeys pohjaa tekemiseen, joten joku toinen voi aina tehdä paremmin. Jos joku näistä pelkoon pohjaavista tunteista on elämän kantava voima, perustunne, ihminen elää kärsimyksen täyttämää elämää. Mitä matalampi värähteinen hänen kärsimystunteensa on, sitä syvempi on kärsimys.

Kuten Eckhart Tolle ja Buddha sen sanovat: "Kärsimys on tarpeen niin kuin kärsimys on tarpeen" 

Rauha-metodin perustunteen tunnistamisen ja keventämisen keinoa kutsun tunteiden poluksi oman sydämen ympäri. Tunteiden polku oman sydämen ympäri vie sinut kärsimystunteista paranemisen tunteisiin, rakkauspohjaisiin perustunteisiin, tietoisena, tiedostettuna matkana tunnistettavalla polulla, jonka sinä itse kuljet ja jonka avulla näet oman arvosi, eli valaistut.

7. Oman perustunteen tunnistaminen ja keventäminen on avain elämän paranemiseen

Kulkemalla tunteiden polkua oman sydämen ympäri ihminen löytää kaikki 17 tunnetta itsestään ja näkee miten ne ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Ote hetkentunteista tarkentuu ja, vaikka hallinta onkin illuusio, ymmärrys tunteiden logiikasta ja omasta tavasta reagoida niihin, antaa lisää mahdollisuuksia sallia kaikkien tunteiden esiintulo ja nähdä niiden mukanaan tuomat viestit. Arkeen tulee paljon lisää sävyjä ja useita syitä lisää hymyyn.

Vähitellen mieli suostuu myöntämään minkä perustunteen varassa se on kaikki nämä vuodet toiminut ja sydän on valmis antamaan täysin anteeksi mielelle ja itselleen menneet ja jatkamaan kohti rohkeutta, neutraaliutta ja ... Rauhaa.

Rauha-metodista julkaistut kirjat

Rauha-metodista on tähän mennessä julkaistu kaksi kirjaa.

Rauha: Elämän hyvinvoinnin parantaja -kirja 2021 Basam Books

Rauhan matkalla: oman äänen sanoittamisen työkirja 2022 Kìohde kustannus

Kesällä 2022 ilmestyy ilmainen e-kirja Turvesuo, jossa rämmitään syvällä hankalasti klimppiytyneiden tunneklönttien suossa.

Seuraavat osat tunteiden polulta ovat: Äitinä itselle: lasten kanssa kasvamisen -opas ja Emmiina: näin minä sen koin, jotka ilmestyvät, kun ehtivät.

Rauha-kirja

Rauha Elämän hyvinvoinnin parantaja -kirja on Rauha-metodin omatahtiseen ja itsenäiseen työskentelyyn soveltuva itsen parantamisen kirja.

Rauhan matkalla

Rauhan matkalla on työkirja, jota käytetään Rauha-metodin soveltamiseen Rauhan matkalla -vertaistukiryhmässä. Ryhmissä on koulutetut ohjaajat, jotka ovat itse kulkeneet Rauhan matkan jo ainakin kertaalleen.