You are currently viewing Tipuin pelkoon

Tipuin pelkoon

  • Artikkelin kategoria:#Rauha
Tipuin sinne. Syvälle. Pelkoon.
Sieltä näki vain epätoivoa. En halua sinne enää. En vaikka sitä tungetaan joka suunnasta. Pelko tuntuu pahalta. Se vie voimat. Aiheuttaa minussa apatiaa – pahimman laatuista voimattomuutta. Voisin viettää päivät katsoen pelkoa eri kulmista – sitä on tarjolla niin paljon. Sitten on ihan hitunen luottamusta siihen, että on mahdollista luoda turvallinen piilopaikka, pakopaikka. Menin sinne. Sieltä hyvästä paikasta ymmärsin, että tarvitsen pysyvästi turvasataman. Sitten ymmärsin, että jos tarvitsen turvasataman niin silloin on olemassa vaaralliset vedet ja vihollinen. No jos on on vihollinen ja turvapaikka, niin sitten tarvitaan puolustus. Jos keskityn puolustuksen rakentamiseen, niin taas mun huomio menee vihollisen analysointiin ja pelkojen miettimiseen – enkä ehdi nauttia hyvän paikan ihanuudesta.
Onko tähän kaikille kelpaavaa rauhanomaista ratkaisua?
Listasin kuulemiani pelonlietsontoja
ei tätä pysty ymmärtämään
en pysty käsittämään miten he eivät ymmärrä näitä asioita kuten minä, kun kaikki tämä tieto tukee minun/meidän näkemystä
tätä tietoa on niin paljon, menee kaikki aika sen lukemiseen ja jakamiseen, minä vaan jaan ja jaan ja jaan
pelkään maailmanloppua
pelkään meidän kaikkien kuolevan
mä pelkään sun puolesta
pelkään omasta puolestani
pelkään, että mä aiheutan sulle harmia, ongelmia, ehkä jopa kuoleman
pelkään, että mä syytän itseäni siitä että sä kuolit
pelkään, että sä syytät mua sun kuolemasta
tää voisi olla vielä pahemmin
haluan pelastaa kaikki tänne meidän puolelle
en jaksa kuunnella enempää ”vaalilupauksia”, ei ne ole ennenkään pitäneet
noi toiset on kuin uskonlahkon uhreja
eikä tässä edes voi vain manifestoida rakkautta, kun tarvitaan tekoja
tai no joo, meditoidaan, mutta sitten taas jaetaan kauhutarinoita, sen jälkeen voi laulaa pari mantraa lisää – eikueiku ku sehän vaan luo sitä kauhua lisää, ei sitäkään voi tehdä
tämä tieto on totta, se lukee tässä, että se on totta, mä haluan uskoa sen olevan totta
sä vaan et myönnä, että ihminen kuolee aina johonkin
sä vaan tyhmänä tottelet, etkä ymmärrä pahentavasi tilannetta, tämä homma kaatuu, tämä maailma kaatuu ja se on hyvä asia!!
sä vaan haluat olla hyväksytty
et uskalla erottua
tää olisi parempi ihan pian, jos kaikki vaan tekisi näin
kun me vaan vähän vielä, niin sit’
toivon, että kaikki voisi palata ennalleen
pelkään, että kaikki palaa ennalleen
pelkään jo tätä pelkoakin
pelkään jo kaikkea, oikeasti omaa varjoakin
luotan enää tähän ja tähän asiantuntijaan
mä päätän luottaa, vaikka en ymmärrä mistään mitään
mä aloin tutkia ja sit mun pää vain sekosi, luovutin
tää on ihan ok tää kaikki ”paha”, koska ei ole ”pahaa”, koska ”hyvä” voitti jo
Mä lopetan listan tähän. Älä sinäkään jatka sitä. Mene luontoon ja hengitä sateista ilmaa sisääsi. Kokeile oletko vielä hengissä. Jos olet, pyydän että elät sen mukaisesti.
Tämä kirjoitus on kahdeksastoista osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.

Vastaa