You are currently viewing Syyllisyys ja pulla

Syyllisyys ja pulla

  • Artikkelin kategoria:#Rauha

Syyllisyyden tunteesta voisi kirjoittaa kirjasarjan, niin moninainen on syyllisyyden olemus. Aloitan syyllisyyden tunteen identifioinnin Merkityksellinen minä -kirjan pulla-esimerkillä.

”Tekemiseen liittyy aina tunne. Välillä se tunne on syyllisyys. Teemme asioita ajattelematta, ja sitten kaduttaa. Tai joskus jätämme tekemättä, ja sekin kaduttaa. Saatamme jopa katua sitä, miten selitämme itsellemme valintojamme.

Me saatamme esimerkiksi tietää ja tuntea, että himoittu pulla ei lohduta, ja silti syömme sen toiveikkaana, koska ehkä se kuitenkin lohduttaa, jos se tällä kertaa toimisi.

Jos päädyt syömään sen pullan tai mitä vaan, mitä sinun ei pitäisi syödä, kokeile tätä kahden asennoitumisen harjoitusta:

ASENNE 1:

Sano itsellesi syödessä näin, ajattele näin: ”Siis kyllä mä olen tyhmä. Syön nyt tämän, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Kohta on sitten paha olo. Ja tää maksoikin monta euroa. Tälläkin rahalla olisin saanut uuden huulirasvan, joka olisi ollut paljon hyödyllisempi. Kyllä ihminen on sitten tyhmä. Mä en kyllä ikinä opi.”

Miltä tuntuu? Maistuiko?

ASENNE 2:

Sano itsellesi syödessä näin, ajattele kauneinta mitä pullaan sinun elämässäsi ikinä on liittynyt. Vaikka näin: ”Mä muistan mummolan tästä pullan tuoksusta ja mausta. Me leivottiin usein pullaa koko päivä mummon kans. Kaikkialla oli jauhoa ja tuoksu oli huumaava. Mummo oli hyvällä tuulella ja niin oli kaikki muutkin. Sitten lämpöisiä pullapusseja oli kaikkialla ja kaikki söi niin monta pullaa kuin jaksoivat. Mummola oli täynnä naurua ja puhdasta rakkautta pullapäivinä.”

Miltä tuntuu? Maistuiko?
Kummalla kerralla pulla maistui paremmalta?

Syyllisyys on aivan turhaa. Keskity ja nauti hetkestä, varmasti olet pullasi ansainnut. Tai jos pulla ei millään ikinä tuo sulle hyvää oloa, jätä syömättä. Ei se pulla itsekseen suuhun mene, eikä kukaan sitä sinne tunge. Käsi voi kokeilla automaattiliikettä pullaa kohti ojentautumiseen, mutta voit olla fiksumpi ja vaikka tarttua kynään ja piirtää miltä pullat näyttävät lautasella.

Se että sinä oikeasti päätät nauttia, annat itsellesi luvan nautintoon, luo tekemisestä tietoisempaa ja parantaa eksponentiaalisesti pullan makua. Kyse ei ole enää puolihuolimattomasta pullan puputtamisesta. Tiedostetusta tekemisestä ei myöskään tule niin helposti huonoa tapaa ja ehkä yksi pulla riittää kolmen sijaan. Ehkä.

Homma toimii pienissä ja isoissa jutuissa. Jos oikeasti valitset joko tekemisen tai tekemättä jättämisen, syyllisyyskin todennäköisesti katoaa. Sitä vaan ei tee enää – tai ainakaan niin paljon – merkityksettömiä tai itselle haitallisia asioita. Nämä ovat elämän isoja pieniä valintakysymyksiä: kuinka itseäni kohtelen.”

Pulla-asenne on esimerkki syyllisyyden tunteen vaikutuksesta sisäiseen puheeseen itselle. Siinä sivutaan myös viime artikkelin ajatus-tunne-tekeminen-kehää eli kierrettä, joka linkittyy päihteiden käyttöön ja addiktioihin, joita myös Rauha-kirjassa ja näissä perjantaiartikkeleissa käsittelen. Eniten sisäinen puhe liittyy kuitenkin perustunteeseen, jonka kehittäminen valoisammaksi, eli enemmän tietoon pohjaavaksi, on Oman Voiman käyttöönottamisen perusedellytys. Syyllisyyden energialla toimiva ihminen ei ole omassa voimassaan. Syyllisyydestä on päästävä irti ja eteenpäin. Sille ei ole vaihtoehtoja, eikä minulla tarvetta kierrellä sen sanomista. Jos jonkin olemassa olon kieltää, siitä ei voi päästää irti. Siksi syyllisyys täytyy ensin sallia ja toiseksi sen luonne, laatu ja merkitys on täytyy ymmärtää kokonaisvaltaisesti, siksi ensi perjantaina jatkan lisää syyllisyydestä.

 

 

Tämä artikkeli on toinen osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.

Vastaa