You are currently viewing OmaVoima ja ElämänKoulu

OmaVoima ja ElämänKoulu

  • Artikkelin kategoria:#Rauha

Olipa kerran lähtötilanne. Sitten tapahtui iso käänne ja tilanne muuttui. Muutoksesta johtuen tarinan PääHahmo päätyi ihan erilaisten ongelmien ja tapahtumien pyörteeseen kuin koskaan aiemmin. Hän näkee aiemmat ystävät ja tilanteet uusin silmin. PääHahmo vaeltelee alkutapahtumien jälkeen kohti uusia maisemia. Hän tapaa uusia ihmisiä, joista osasta tulee Ystäviä. PääHahmo ajautuu haasteellisiin tilanteisiin, jotka pakottavat hänet omaksumaan uusia taitoja ja oppimaan uusia tietoja. Hänen taitonsa kehittyvät ja hän ratkoo koko ajan vaativampia tilanteita edellisissä kohtauksissa opituilla taidoilla. PääHahmo kasvaa tarinan Sankariksi ja saavuttaa tarinan mittakaavassa mieluisan lopputilanteen.

Eroaako tuo mitenkään tosielämästä?

Ei.

Me rakastamme seurata elokuvien ja kirjojen sankaritarinoita. Haluamme niitä katsoessa unohtaa oman arjen, uppoutua tarinaan, antaa sen viedä mennessään. Usein samaistumme johonkin tarinan hahmoon ja monesti haluamme olla kuin tarinan sankari. Mitä enemmän sankari kokee erilaisia vaiheita tarinassa, sitä tyytyväisempiä olemme tarinan juoneen. Klassisessa tarinassa sankari oppii jokaisesta kokemuksesta, vaikeudesta ja vastustajasta uusia taitoja, joiden avulla hän selviää seuraavasta aina haastavammasta kokemuksesta, vaikeudesta tai vastustajasta. Kunnes lopussa sankari seisoo Sankarina kauniissa loppukuvassa, tunnusmusiikki soi, katsomo hurraa ja kyynelehtii onnesta ja uskoo tulevaan.

Ihmisen tarina (elämänkoulu, elämän mittainen matka, elämä) on kuin tuo PääHahmo tarinassaan. Me todellakin olemme oman elämäkertamme sankareita ja meillä on taitoja opittavana ja kokemuksia, vaikeuksia ja vastustajia kohdattavina. Jokaisen näiden kautta käymme elämänkoulua ja pääsemme lähemmäksi OmaVoimaa, eli lähemmäksi elämäntarkoitusta – jos niin haluamme.
Aina on mahdollisuus valita päinvastoin… en minä… enhän minä… kun minä vaan tästä nyt selviän… kyllä se tästä vähitellen… vähän nyt kärsitään… en minä paljoa pyydä… täällä katajan juuressa on ihan hyvä, en lähde kuusiin kurkottamaan, enkä ainakaan tähtiä taivaalta tavoittele… kurjuutta kummempaa tässä vaan… Pidätkö elokuvista joissa tarinan sankari luovuttaa, ei vastaakaan haasteeseen, ei lähdekään tekemään mitään? Jaksatko lukea kirjaa, jossa päähenkilö jää hissuttelemaan piiloon?
Tarkoitan sitä mahdollisuutta, että ottaa elämän tosissaan. Pistää itsensä peliin, kokeilee, rohkenee, testaa, haastaa ja kyseenalaistaa uskomukset ja lähtee etsimään itseään. ”Keskiö” ei ole tuolla ulkona jossain kaukana – se on jokaiselle henkilökohtainen ja omassa itsessä.

Ihmiskuntana olemme ajautuneet kauaksi ”paratiisista”, joksi tuota yksilön OmanVoiman keskiötä voisi verrata ihmiskunnan tasolla. Yksilössä keskiö on RauhanTila, ValoRakkaus ja OmaVoima. Se on paikka missä kaikki vastaukset ovat selviä ilman kysymyksiä, se on mielentila jossa selkeys, tarkoitus ja merkityksellisyys ovat läsnä. Sitä voi kutsua vaikka taivaaksi maanpäällä. Sanat valitsee kukin maailmankuvansa ja määritelmiensä mukaan. Tavallaan se on paluu kotiin. Mutta ei samaan kotiin josta matka alkoi. Matkalla sinä muutuit, kasvoit ja kehityit. Joten vaikka tavallaan palaat takaisin keskelle, ”keskellä” on muuttanut toiseen kohtaan.

Omassa tarinassani olin ensin ”terve” ja yhtäkkiä ”sairas”. Olisin voinut jäädä ”sairaaksi”. En jäänyt. Lähdin etsimään tietä takaisin ”terveeseen”. Askel askeleelta kuljin sitä kohti ja kun pääsin ”perille” eli kun olin jälleen ”terve”, olinkin jotain ihan muuta kuin mistä olin lähtenyt, koska määritelmäni terveelle oli muuttunut matkan varrella.

Rauhasta on tulossa monisivuinen kirja. Koettakaa kestää. Ei tätä ole ihan yksinkertaista laittaa sanoiksi. Vaikka asia on tämä: Hyvinvointi on tekemisen tulosta.
ja tämä: Minä olen henkinen ja ihminen ja siksi tarvitsen kehon ja mielen ravintoa.

YouTubessa on video aiheesta, joista nuo valkovihreiden rinkuloiden kuvatkin on.

 

 

 

 

 

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

    1. Mira

      <3 Kiitos <3 Pyrin laittamaan tänne jotain joka perjantai. Ihana kuulla, että näitä luetaan <3

Vastaa