Moni asia kummastuttaa mun mieltäni ja vielä useampi mun sydäntäni. Yksi niistä on sanan energia suomenkielinen käyttö. Suomen kielessä energia-sana tarkoittaa sanakirjan mukaan kappaleeseen eri tavoin varastoitunutta kykyä tehdä työtä, joka useimmiten määritellään sähköksi. Kuvainnollisena sanana se tarkoittaa samaa eli kykyä tehdä, jonkun elävän eloisuutta tai vilkkautta, sitä kuinka paljon hänessä/siinä on virtaa toimia – aivan kuten sana energy englanniksi tai energi ruotsiksi. Energia-sana pohjaa materialistiseen maailmankuvaan, jossa on ensin materia ja toiseksi tällä materialla on ominaisuuksia kuten sähkönjohtavuus.

Mutta se toinen energia, elämänenergia, ei ole sama asia, joten ei ole perusteltua käyttää siitä samaa sanaa kuin sähköstä. Elämän energia luo materian – se ei ole materian ominaisuus.

Monesti olen kuullut sanottavan, että meillä ei Suomessa olisi säilynyt (tai ei olisi koskaan ollutkaan) elämän energialle omaa sanaa. Koetamme käyttää siitä muiden kielten sanoja kuten chi, qi ja prana kuvaamaan elämää luovaa ja kantavaa voimaa. Mielestäni meillä on sille sana ja se on ”kii”.

Elämän energiaan pääsee kiinni kiitollisuudella. Kiitoksen sanominen ja kiitoksen kuuleminen lämmittää sydäntä. Kiitollisuusharjoitukset ovat saaneet osakseen kiinnostusta – ne ovat saaneet huomiota. Huomion ohjaaminen mihin tahansa lisää sen määrää elämässä ja kun lisäämme kiinnostustamme niihin mistä tunnemme kiitollisuutta, saamme lisää hyvää elämäämme.

Meillä on sana chille suomeksi.

Kii

Minä kiitän.

Tämä kirjoitus on kahdeskymmeneskuudes osa Rauhan perjantaijuttuja ja se julkaistaan torstaina ihan vain vaihtelun vuoksi.