You are currently viewing Raivo ja Rauha

Raivo ja Rauha

Kun sain ymmärryksen omasta vihastani, omasta raivostani, omasta surustani, näkyvimmäksi minussa nousi rauha.

Raivon ja Rauhan tasapainossa omat rajani piirtyvät niin selkeästi, ettei niitä tarvitse enää selittää eikä korostaa. Ne vain kaikessa rauhassa ovat. Vahvat ja selkeät omat rakkaat rajani. Tiedän mihin ne piirtyvät. Tiedän miten tärkeät ne ovat minulle. Tiedän miten olennaista on elää niiden mukaan. Sanoa, kun niitä rikotaan ja toimia niiden mahdollistaman rakkauden määrän mukaan.

***

Ihminen voi vihaisella käytöksellä peittää itseltään sen, että hän ”suree” sen menettämistä, mitä hänellä ei koskaan ollut. Tutkimuksia on tehty laajalti aina lapsuudessa turvallisen aikuisen puuttumisen vaikutuksista, perheväkivallasta, köyhyydestä ja syrjäytymisestä aikuisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Suru on jäänyt surematta, koska tavallaan mitään ei koskaan menetetty, kun ei ollut mistä menettää. Kuitenkin toisiin vertailun vuoksi tiedämme, että jotain hyvää jäi kokematta. Turvallisuuden tunne jäi syntymättä, ja koetamme pärjätä ilman sitä. Siitä syntyy surun ja menetyksen tunne ja viha sitä kohtaan, jonka sen vei, teki mahdottomaksi tulla.

***

Oma vihani oli silmitöntä vihaa yhteiskuntaa kohtaan, joka oli vienyt minulta mahdollisuuden olla terve.

Olin sairastunut, koska olin kiltisti kuunnellut terveysvinkkejä virallisen totuuden puhujilta – huomaamatta, että he olivat itsekin kipeitä ja neuvottomia omien oireidensa kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että meille (ja heille) kerrotaan totuutena valheita. Meille (ja heille) uskotellaan liikunnasta ja ravinnosta paikkansapitämätöntä oppia, jota ihmiset parhaansa mukaan koettavat seurata, ja koska neuvot ohjaavat väärin, ihmiset voivat huonosti eivätkä enää luota paranemisen mahdollisuuteen. En ollut yksin, meitä sairastuneita oli liian monta. Minäkin olin sairastunut, koska luotin neuvoihin, joita antoivat ihmiset, jotka eivät olleet kyseenalaistaneet ammattikoulutuksensa antia. En kyennyt vihaltani edes syyttämään heitä yhtä paljon kuin syytin itseäni siitä että olin langennut samaan ansaan, en ollut kyseenalaistanut annettua tietoa. Pisti vihaksi. Viha sai puolustamaan omaa oikeuttani olla. Siitä piirtyivät omat rajat, alkoi niiden puolustaminen ja minun elämän hyvinvointini paraneminen. Vihaa on vaikea sulattaa. Siksi suolistoni sulatusongelmat eivät samantien ratkenneet. Vihan sulaminen kesti aikansa. Vähitellen näin mitä sairastumisen tarinastani seuraa ja neutraalius ja kiitollisuus pääsivät pulpahtamaan pintaan, kun sapetus väheni. Kiitollisuus neutraloi happamuuden.

Pystyn nostamaan tuon vihan edelleen pintaan. Vihaa pystyy ylläpitämään loputtomiin. On valinta jättää viha hiipumaan. Elämä koostuu valinnoista. Raivon ja Rauhan väliltä päätin valita rauhan.

 

Tämä tarina on neljäskymmenes osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.

Vastaa