Kuin valtavia tauluja. Kirkkaalla pinnalla itsestään pystysuorassa seisovia peilejä. Noin kolme neljä kertaa korkeampia kuin minä, ja leveämpiä. Ensin tyhjiä, mutta niihin voi kuvitella mitä vain. Niihin heijastuu se mitä niiden näkijä, niiden edessä seisova, itse on.

Niin sisällä kuin ulkona niin minussa kuin maailmassa.
Tulee todeksi mielelleni näiden taulupeilien kautta.

Tauluihin voi kävellä sisään. Ne muuttuvat todellisuudeksi ympärillä. Ne eivät ole kuvia, ne ovat maailmoja, maailmoja sellaisena kuin minä ne toteutan.

Peilitodellisuus alkaa avautua. Siellä ei ole enää mitään salaisuuksia, ei piilotettuja agendoja. Siellä kaikki tulee näkyväksi, ajatukset myös.