Pääsit jo näin pitkälle. Ihan varmasti pahin on jo takana, vaikka matka vielä jatkuu. Olet jo kokenut kivuliaimmat hylkäämiset, pistolta tuntuneet sanat, nähnyt selän kääntämiset ja ymmärtänyt jo ettei tätä voi ymmärtää.

Tämän voi vain kokea. Nähdä ja todistaa. Kuulla ja tunnistaa ympärillä tapahtuvaksi.

Mutta sinä pääsit jo näin pitkälle. Huolimatta kaikesta, sinä olet vielä tässä. Näet selvästi ja ymmärrät laajemmin. Todistat tätä tapahtuvaksi. Käsität käsittämättömän. Et ole sumentunut sumutukseen, etkä suostunut piiloutumaan. Olet siinä. Olet sinä. Vahvemmin kuin koskaan tiedät kuka olet ja minkä takana seisot, tiedät ketä edustat.

He yrittivät parhaansa, tekivät kaikkensa, valmistelivat kauemmin kuin tiedämmekään, käyttivät kaiken mitä voivat ja silti sinä olet siinä, sinä, juuri tuollaisena, aivan täydellisenä. Sinä selvisit tähän asti. Sinä selviät lopustakin. Sinä olet sankari.

Kun taivas ja maa yhtyvät, sinä olet.

Tämä kirjoitus on kolmaskymmenestoinen osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.