Voiko olla onnellinen kun kalenteri on tyhjentynyt töistä? 

Voi. 

Ja se on tärkeintä mitä nyt voi tehdä, löytää onnellisuutta sisältään. Hyödyntää tyhjentyneen kalenterin suomaa ”ylimääräistä” aikaa olemiseen, hiljentymiseen, tyhjyyden tutkailuun. Vain tyhjä tila voi täyttyä. Täysi on jo täynnä. 

Tämän korona-episodin jälkeen on maailma joka tapauksessa erilainen – tai siihen on suurempi mahdollisuus, että elämäsi olisi erilaista ”kun tämä on mennyt ohi”. Silti voi palata niin paljon takaisin siihen mitä oli vielä hetki sitten – siihen kun kalenterissa vielä oli ne työt, keikat ja suunnitelmat mitä siinä hetki sitten oli – tai sitten ottaa rohkeasti omasta sydämestä otteen ja tarkkailee mitä uutta ja erilaista nyt on olennaista tehdä tulevaisuuden suunnitelmien eteen. 

Onnellisuutta on moni odottanut tulevaksi sitten-kun-jotain-on-toisin. 

Onnellisuutta on haettu toisen ihmisen tekojen kautta. 

Eikä sellainen onnellisuus ole merkityksetöntä. Ei tietenkään. Onhan onnea helpompi ylläpitää onnellisessa ympäristössä tai yhdessä jonkun kanssa. 

Onnellisuus on olemassa ennen perusturvallisuuden tunnetta. Joku oli piirtänyt Maslowin tarvehierarkian pyramidin pohjalle uuden pyramidin pohjakerroksen, vessapaperille, ja postannut sen someen. Onnellisuutta me ehkä on haettukin hamstraamalla vessapaperia! 

Silti. Onnellisuus on perusoikeus.

Onnellisuus on olemassa ennen kaikkea muuta. Onnellisuus vain on. Riippumatta siitä mitä on ympärillä, mitä on maailmassa, mitä uutisissa sanotaan, onnellisuus on perusoikeus.

Onnellisuutta ei tarvitse ansaita eikä saavuttaa.

Onnellisuus on.

Onnellisuudeksi voidaan laskea jokainen hengitys, jokainen aamu johon saa herätä, jokainen halaus, jokainen onnistuminen ja ihan samoin jokainen oppimiskokemus (tunnetaan paremmin nimellä epäonnistuminen). 

Onnellisuus on tunne.

Onnellisuus on merkityksellisyyden kokemista omasta olemisesta. 

Onnellisuus olet sinä.

Onnellisuus on minä.