“Menestys/Unelmat ovat nykyisen mukavuusalueesi ulkopuolella” lukee lähes kaikissa self help -oppaissa aiheesta riippumatta. Mitä se ”epämukavuus” on? Olen joskus kauan sitten listannut nämä asiat omiksi epämukavuuskokemuksiksi. Jäin pohtimaan niitä nyt tarkemmin..kun tätä sivuani täältä siivoilen..

1. Oli hieman epämukavaa avata vaatekaappien ovet tyylikonsultille. Näyttää kaikki mitä siellä oli. Kertoa omasta kehokuvastaan.
   HMMMM vai oliko sittenkään? Kivaahan se oli. Puhua itsestään. Saada apua. Näyttää paremmalta. Ups…juu..tässä. Onko minulla oikeus näyttää nätiltä? Voinko minä näyttää tuolta? Enkö minä käytäkään vain vanhoja rättejä tai huonosti istuvia vaatteita? Voinko minäkin olla kaunis? Vaatesuunnittelija Anna Ruohonen sanoi, että suomalaisissa ja ranskalaisissa naisissa on yksi ero. He ovat yhtä kauniita, yhtä monimuotoisia, mutta ero on siinä, että ranskattaret korostavat hyviä puoliaan ja suomalaiset piilottavat huonoja puoliaan. Meikkaaja-ystäväni Kirsi ihmettelee monesti, että naiset eivät uskalla meikata, jotta eivät näyttäisi liian kauniilta. Stylisti Sohvi Nyman kirjassaan (Roosa Bloomin kanssa) koettaa saada naiset ymmärtämään, että jokainen voi olla omalla tavallaan kaunis. Ehkä siis vaatekaapin ovien avaaminen tyylikonsultille voi olla epämukavaa, mutta ei siksi, että puheenaiheena on kaapin omistaja, vaan siksi että käsillä on se riski, että kaapin omistaja onkin kauniimpi kuin uskaltaa myöntää. Ja mitäs siitä sitten seuraa ja kenelle?
2. On todella epämukavaa myöntää ettei tiedä/osaa/haluakaan oppia.
   HMMMM vai onko? Jos ei osaa, voi pyytää jotakuta toista tekemään ja voi itse keskittyä johonkin muuhun. Ja jos haluan osata, niin kivahan se on oppia uusia taitoja – tai kivaa osata ne myöhemmin ainakin. Ehkä se oppiminen prosessina ei niinkään ole mukavaa, mutta osaaminen on.
3. On todella epämukavaa harjoitella tuhat kertaa ja saada vain pientä edistystä aikaiseksi.
   HHHMMM no joo, tää on vähän turhauttavaa helposti. Mutta edistys tuntuu sitä paremmalta, mitä hankalampaa se oli saavuttaa. Thomas Edison keksi kymmenentuhatta tapaa, jolla hehkulamppu ei toimi, ennen kuin keksi toimivan. Ja tarinan mukaan hän oli iloinen jokainen poissuljetusta mahdollisuudesta, jota ei enää tarvinut kokeilla.
4. On todella epämukavaa katsoa peiliin ja todeta, että peilistä katsoo vastuullinen, että minä voisin toimia toisin.
   HMMMM Jeps, mutta tähän ei ole vaihtoehtoja <3  tämä on mun elämä ja minä teen valinnat ja ratkaisut ja kannan niistä vastuun

Vaikka minusta hetki sitten tuntuikin siltä, että muutoksessa ei voi muuta epämukavuuden aiheuttajaa kuin vanhan hylkäämisestä syntyvä luopumisen tuska, mutta taitaa se muutoksen aloittaminen kuljettaa väistämättä epämukavuusalueelle jonkin verran. Ei välttämättä paljoa, mutta se voi olla paljonkin. Ja onko jokin paljon vai vähän… kukapa sitä voi toisen puolesta tietää…

Seuraava postaus on sitten menestyksessä epäonnistumisesta <3 se on noussut mun lempiaiheeksi

Oma kokemus tanssin epämukavuusalueesta

Olen tanssinut aina, rakastan paritanssien vuorovaikutusta, musiikin tulkintaa ja kehon kieltä. Sitten loppuvuonna 2016 osallistuin luovan tanssin workshoppiin ja vihasin kaikkea; osallistujia, vetäjää, itseäni, musiikkia, annettuja teemoja. Olin joutunut yllättäen epämukavuusalueelle, jonka voima oli murskata minut alleen. Kokemus oli käänteentekevä, koska epämukavuus alue löytyi keskeltä ominta mukavuusaluettani. Monen harjoituksen kohdalla pidättelin itseäni lähtemästä kesken pois. Käskin itseäni jäämään, kokeilemaan, puskin muutaman harjoitteen läpi aivan vailla luovuutta, pelkällä tahdonvoimalla… Parin tunnin jälkeen jokin napsahti. Joku lukko antoi periksi. Kehoon tuli uutta vapautta ja luovuutta. Säännöt katosivat.  Sain todellakin tanssia “kuin kukaan ei katsoisi” ja ilmentää mm. olympia-henkeä kehoni liikkeillä. Pakotettuani itseni läpi harjoitusten, koin ennenkokematonta vapautta, rakastin joka ikistä osallistujaa ja omaa kehoani ja tanssin joka solullani paritanssiottein jatkobileissä. Olin läsnä. Hymyilytti. Epämukavuusalueen ylittäminen oli jälleen tehnyt taikojaan.
EDIT: Vuotta myöhemmin menin samaan workshoppiin toistamiseen. Siellä oli eri teemat ja minä olin ihan eri tanssija. Illasta tuli kaunis. Siitä on blogissa postauskin. Ilon kautta elämän virtaan kiinni <3