You are currently viewing Mummo ei koskaan leikkinyt mun kans

Mummo ei koskaan leikkinyt mun kans

  • Artikkelin kategoria:#omatarina

Mummo ei koskaan leikkinyt mun kans. Hän otti minut mukaan (melkein) kaikkeen mitä hän teki.

Leikki on lapsen työtä, ei siihen aikuisen tarvi osallistua.
Näin kuulin kerran jos toisenkin mummoni vastaavan, eikä hän lähtenyt kanssani leikkimään tai pelaamaan.

Päivittäinen pottujen kuoriminen oli minulle päivän kohokohta. Istuttiin Rauha-mummon kanssa keittiön hieman narisevalla penkillä vierekkäin keltaisen koolin* vieressä ja juteltiin niitä näitä päivän pottuja kuoriessa. Mummo säilytti päiväkausia mun ekaa itsekuorimaa pottua raakana keittiössä ja näytti sitä kaikille… …nauraen silmät vesissä, että näin pieneksi ja pyöreäksi Mira kuori ison potun…ei olis hänellä varaa haaskata näin paljoa kuoriksi kaikista potuista…

Vuosikymmeniä myöhemmin, tultuani itse jokunen aika aikaisemmin poikalapsen äidiksi, kuulin jonkun sanovan, että uusavuttomuus on äitien syytä. Tämä henkilö jatkoi vielä, että nimenomaan poikien uusavuttomuus on äitien syytä. Siltä istumalta päätin, että mun pojasta ei ainakaan minusta johtuen tulee uusavutonta. Viisitoista vuotta myöhemmin voin todeta, että ei tullut mun pojasta uusavutonta. Eikä taida tulla tytöstäkään uusavutonta, vaikka ihan erilainen persoona onkin kuin isoveljensä.

Mulla on ollut kaksi ohjenuoraa, joiden puitteissa olen heidän antanut kasvaa omalla tavallaan. Hermot on mennyt monesti ja useammin olen herkistynyt kyyneliin heidän ansiostaan. Jotain traumoja olen varmasti heille tuottanut, enkä ole täydellisesti mitään tehnyt. Ilmeisesti jotain kuitenkin olen tehnyt oikein, koska useampi ihminen on minulta pyytänyt lastenkasvatusopasta. Ensimmäinen tällainen ehdotus järkytti, vaikka se oli kauneinta mitä olin hetkeen kuullut, silti se järkytti. Enhän minä nyt mitään lastenkasvatusneuvoja voi antaa. Tänään kuulin sen jälleen. En muista monennenko kerran, mutta jälleen kuulin. Siinä hetkessä aiheena oli aivan toinen juttu, enkä mitenkään edes tämän sanojalle näyttänyt, että kuulin hänen välikommenttinsa. Kuulin kyllä 💖   hän ei vain tiennyt mihin osaan minussa tuo kommentti koski. Kotimatkalla tukka hulmuten potkulautaillen ja auringonlämmöstä nauttien päätin, että kirjoitan äitiydestä kirjan. Todellakin kirjoitan sen pyydetyn lastenkasvatusoppaan. Kotiin päästyäni minulla oli jo nimi kirjalle ja suunnitelma.

Äitinä itselle
Lastenkasvatusopas 2,021.

Päätin myös, että en tarjoa tätä yhdellekään kustantamolle. Tämä tulee muita reittejä julki, JOS ja KUN saan sata ennakkotilausta kasaan. Joten:

Jos sua kiinnostaa lukea miten ehkäistä uusavuttomuutta, jaa tätä kirjoitusta ja tilaa Äitinä itselle -kirja ennakkoon maksamalla se tilille:
FI2817693500022705
Mira Puro

Laita maksun viestiin postitusosoite ja puhelinnumerosi. Jos tekstikenttä ei riitä, laita minulle sähköpostia mira@unelmientoteuttaja otsikolla ”Äitinä itselle -kirjan tilaus”.

Kirjan hinta: 12 euroa.
Postitus**: 5 euroa
Omistuskirjoitus: 2 euroa

Eli
Kirja noudettuna ilman omistuskirjoitusta:  12 euroa
Kirja omistuskirjoituksella ja postitettuna:   19 euroa
Kirja omistuskirjoituksella noudettuna:        14 euroa
Kirja postitettuna ilman omistuskirjoitusta: 17 euroa.

**Järjestän viisi tilaisuutta Helsingissä hakea kirjan itse suoraan minulta (silloin ei tarvi maksaa postikuluja).

Voit maksaa myös PayPalilla. Muista laittaa siihenkin viestinä kuka ja minne kirjan haluat..

Jos sata tilausta on kasassa 15.9. mennessä, kirja ilmestyy varmasti jouluksi 2021.

 Oliko tämä hyvä idea? Ainakin sille on ISBN-numero nyt tilattu.

Äitinä itselle. Kyllä. Sitä me olemme.

*kooli = kulho, malja, iso laakea astia. Mummolan keltainen pottukooli oli vuosikymmeniä vanha ja tuhansista käyttökerroista naarmuuntunut, mutta mikään toinen ei kelvannut, eikä pottukoolia saanut mihinkään muuhun käyttää. Lienee ollut samalta kulkukauppiaalta aikanaan ostettu kuin moni muu mummolan muoviesineistä. RIP.

Vastaa