Luutohtoreita ja fascialinjoja
nor

Luutohtoreita ja fascialinjoja

Ensimmäisen kirjani, Kehon korjausoppaan, alussa kertomani oma tarina alkaa siitä, että käytin kipulääkkeitä, astmalääkkeitä, migreenilääkkeitä ja tarpeen mukaan antibiootteja. En siinä kirjassa mennyt lainkaan syihin, jotka olivat lääkkeiden käyttöön johtaneet, koska tarkoituksena oli kertoa siitä miksi ylläpidän terveyttäni nykyisin niinkuin ylläpidän. Lääkkeiden käyttöön oli tietenkin syynsä ja on ihan oma tarinansa miten syyt ja seuraukset alkoivat selvitä ja miten ne poistuivat ja mitä sitten tapahtui.. Tässä pieni osa siitä tarinasta:

Isoin havahtuminen mitä tervehtyminen omalla kohdallani vaati, oli ymmärrys siitä, että minulla on oikeus voida hyvin. Vaikka kuinka paljon olisi suolisto-ongelmia tai päänsärkyä elämässäni ollut ja vaikka niitä olisi kaikilla tuntemillani ihmisillä, se ei silti ole pakollista, ei välttämätöntä, eikä väistämätöntä omalla kohdallani enää tulevaisuudessa. Nykyhetken vointi on aiemman tekemisen tulosta, joten tuleva vointi on nykyhetken tekemisen tulosta. Kaiken voi muuttaa.

Aloitin pilateksen 2004, koska halusin hallita kehoni paremmin tanssiessa. Olin innostunut Lindy Hop -tanssista ja liittynyt rock’n’roll tanssiharrastajien iloisesti pyörivään joukkoon. Tanssissa kehitystä haittasi valtavasti yhdellä jalalla seisomisen mahdottomuus oikealla jalalla. Vasemmalla jalalla se onnistui, oikealla ei ja tanssiessa on kumpikin jalka yhtä tärkeä. Kuulin pilateksesta ja lähdin kehittämään kehon hallintaa, keskivartalon voimaa ja tasapainoa viikkotunneille. Muutaman pilatesharjoitteluviikon jälkeen selässäni olleet kolme pistävää kipukohtaa alkoivat hellittää, hartiat liikkua, kroonistunut migreeni ja tavallinen niskajännityspäänsärky lieventyä ja kehon hallinta kaikilta muilta osin parantua, mutta ei oikealla jalalla seisten yhdenjalan tasapaino kuitenkaan. Silti selkäkivun hellittäminen motivoi lisäämään pilatesta elämään koko ajan lisää. Minulla oli matkustamista vaativa kokopäivätyö ja tanssin parhaimpina viikkoina 20 tuntia (ei, minulla ei tuolloin ollut lapsia eikä vakituista parisuhdetta), olin alipainoinen ja rasvaton, koska en ehtinyt enkä ymmärtänyt syödä oikein. Kehossa alkoi kuitenkin ryhti parantua ja jalka keventyä. Lihasvoimaa olin treenannut pohjalle vuosien punttisaliharrastuksesta ja sieltä varmaan saanut mukaani myös erilaisia epätasapainoisesti kehittyneitä lihasryhmiä, joita on vuosien varrella saanut korjailla.. Näytin terveeltä, mutta en ollut sitä. Tanssi- ja pilatesharrastus tasapainottivat kehoa ja ohjasivat eteenpäin, vaikka en vielä tuolloin tiennyt, että tasapainon puuttuminen oikealla jalalla seisoessa johtui luulukosta kantapäässä. 

Se selvisi vuonna 2010, kun pilatesharrastukseni oli vienyt minut somaattisen pilateksen -ohjaajakoulutukseen alan suomilegenda Jarmo Ahosen koulutukseen. Jarmo katseli kävelyäni eräänä kurssipäivänä, pyysi eteensä salin lattialle istumaan, tarttui kantapäähäni ja kiskaisi kantaluun ja talusluun irti toisistaan. Näin sielun silmin sisälläni kohtauksen elämästäni noin vuonna 1986. Olin menossa Ämmänsaaressa ruokakauppaan äitini ja tätini kanssa jalassani punaiset hollannikkaat, joilla horjahdin ja hetken aikaa seisoin vain vasemmalla jalalla. Koska nilkka ei kuitenkaan “mennyt poikki” ja vähän kinkaten se kesti kävelyä jo pienen hetken päästä, jatkoin matkaani kohti kauppaa. Silloin syntyi toinen elämäni kolmesta merkittävästä ryhtivirheestä kehooni. 

Se on merkityksellistä myös, että näin kuin elokuvana trauman syntyhetken sen poistuessa. Keho muistaa kaiken ja yrittää siitä meille kertoa monin tavoin. Tätäkin hetkeä olin muistellut usein, nähnyt uniakin, ymmärtämättä mitä kehoni yritti kertoa.. Aina kun horjahdin metsäpolulla ja nilkkani vääntyi vähän, muistin tämän saman tapahtuman. En vain ymmärtänyt miksi. Keho yritti viedä huomiota nilkkaan, mutta minä en kuullut.

Ensimmäinen merkittävä ryhtivirhe oli syntynyt kolmisen vuotta hollannikaskävelyä aiemmin, kun olin tippunut kiikusta istualleni puulattialle. Asuttiin silloin vanhaa maalaistaloa pitkätalvisessa Kainuussa ja minulla oli kiikku (keinu) olohuoneessa, jossa sai huimat vauhdit. Kiikun narut olivat katossa kyllä tukevasti ja narujen päässä oli renkaat hyvin kiinni, mutta se puinen lauta, jolla kiikkuja istui aiheutti onnettomuuden. Yksi istumalaudan neljästä lovesta ei tällä kertaa ollutkaan paikallaan rengasta vasten ja kun täydessä vauhdissa peffani irtosi hieman laudasta, lauta irtosi renkaasta ja tippui suoraan alaspäin lattialle ja minä tietenkin mukana. Lattialle laskeutui ensin lauta ja sitten minä laudalle. Kuului jonkinmoinen pamaus, jota äitini tuli ihmettelemään hetken päästä kauha kädessään keittiöstä. Siinä vaiheessa istuin jo sohvalla ja vakuuttelin olevani ihan kunnossa, vaikka todellisuudessa en edes muistanut miten olin sohvalle päässyt lattialta. Kiikkumista jatkoin tietenkin samantien. Mitäpä sitä muutakaan ekaluokkalainen tekee, kun ulkona on 40 pakkasta ja yli metri lunta ja kavereita näkee vain koulussa..  Ei Kainuussa ollut 80-luvun alussa tapana lähteä kymmenien kilometrien päähän vaivojaan näyttämään kuin “pää kainalossa”.

Häntäluu paljastui murtuneeksi, kiertyneeksi ja lantiota joka askeleella iskeneeksi vasta vuonna 2015, jolloin hyvin taitava energeettinen-osteopaatti-jäsenkorjaaja sen sai suoristumaan ja luutumaan kuntoon. Akuuttia kipua ei ollut koskaan tuntunut, koska samalla oli tullut hermovaurioita ja tieto kivusta ei välittynyt aivoihin asti. Sama parantaja laittoi myös alaleukaluuni paikalleen, sen oltua poissa paikaltaan 14 vuotta. Vuonna 2001 kaaduin suorinvartaloin leuka edellä parketille ja alaleuka luiskahti sivuun ja kolme poskihammasta rikkoutui. Leukakirurgi ei tuolloin halunnut leikata kasvohermovaurion todennäköisyyden vuoksi ja päätti kokeilla uusinta hoitokäytäntöä ja jättää ehjän, mutta poissa paikaltaan olevan, alaleukaluuni väärään asentoon. Hän sanoi, ettei seurauksia tiedetä, koska käytäntö on uusi..  No minä voin kokemuksesta kertoa, että jos leuka on poissa paikaltaan vuosia ja ihminen silti puhuu, ajaa kymmeniätuhansia kilometrejä autoa vuodessa, syö, urheilee ja kääntää päätään, niin niska jumittaa, päätä särkee ja migreeni kroonistuu – siitä leukakirurgi oli oikeassa, että sitkeiden ruoka-aineiden pureskelu oli mahdotonta, mutta purkasta ja viinikumikarkeista luopuminen ei ollut seurauksista ongelmallisin.

Kantapää, häntäluu ja leuka. Nuo pikkasen poissa paikaltaan olleet luut vetivät kehoni faskiat (lihaskalvot) vääriin asentoihin ja samalla kaiken kehossani vinksalleen. Ne lukitsivat koko vartalon liikeradat virheellisiksi ja sitä kautta aiheuttivat hengitysvaikeutta, niskajäykkyyttä, selkäkipuja ja lopulta kroonisen migreenin. Näitä minä kipulääkkeillä helpotin. Vähensin oireita parhaan lääketieteellisen osaamisen mukaan, kunnes juurisyyt löytyivät pilateksen avulla. Kun juurisyyt korjattiin eli luut saatiin oikeisiin asentoihin ja opin käyttämään kehoani oikein, keho korjasi itseään, liikeradat palautuivat luonnollisiksi, jännitykset poistuivat ja lopulta myös kivut loppuivat. 

Eläisin mielelläni maailmassa, jossa milli- ja mikrometrien luiden paikaltaan menot saisivat meidät hakeutumaan hellävaraisten luutohtorien vastaanotoille, eikä vasta senttimetrien suuruiset murtumat ja sijoiltaan menot ensiapuun kipsattavaksi. Mielellään näkisin myös jokaisen meistä kohtelevan kehoon nätisti, hellästi ja arvostavasti ja huolehtivan kehon elastisuudesta riittävällä puhtaalla vedellä, ravinteilla, levolla ja hiljentävällä liikkeellä ja voimasta lihaskuntoharjoittelulla ja kestävyyttä lisäävällä kävelyllä maastossa. 

Jos me tämän jättäisimme perinnöksi lapsillemme, tulevaisuuden maailmassa olisi kremppoja ja raihnaisia vanhuksia vähemmän.

****

Edelleen ja elämäni loppuun asti käyn säännöllisesti huollattamassa kehoani luutohtoreilla ja lasteni kompurointeja ja kaatumisia hoidatan näillä samoilla ammattilaisilla. Teen joka aamu ainakin 5 minuutin pilateksen tutkaillakseni kehoani ja herätäkseni uuteen päivään. Homeopatia ja eteeriset öljyt ja lihaksia joustavina pitävät ravintolisät ovat olennainen osa arkea. Apteekin kipulääkkeitä en tarvitse. Uni, suolanestetasapaino ja pehmeäliike ovat arkisia omahoitokeinojani ei-niin-täydelliseen olotiloihin kehossani. Lue lisää 5-5-5-aamuista <3

 

Vastaa