Kun en kerran jaksa hifistellä ruualla…

Kun en kerran jaksa hifistellä ruualla…

Voisinhan minä hifistellä ruualla. Voisin laskea ravinteita, kaloreita, miettiä saanko kaikki värit ja kombinaatiot ja menikö nyt kaikki oikein päin ja tuliko kaikkea tarpeeksi? Voisinhan minä, mutta kun en jaksa. Elämässä on tarpeeksi muutakin tekemistä kuin laskea parsakaalin palasten määrää suhteessa quinoan määrään.

Omasta mielestäni olen karsinut syömisiäni ja valitellut voinnistani jo ihan tarpeeksi tämän elämän aikana. Maidon välttelyä 20 vuotta ja sitten kaiken välttelyä 4 vuotta. Sairastumisen jälkeen ruoka oli oikeasti ongelma. Pakko oli syödä, mutta ihan kaikesta syömisestä tuli kippuraan lattialle itkemään vievä mahakipu. Vuosina 2009-2012 söin kahden vuoden ajan viittä ruoka-ainetta, koska ne itketti vähiten. Tuon kahden vuoden jälkeen olin toiset kaksi vuotta laajemmalla, mutta silti hyvin rajoittuneella ruokavaliolla, kunnes suoliston kestokyky oli palautunut sairastumista edeltävälle tasolle ja pystyin taas ”syömään normaalisti”.  

Kiitos noiden neljän vuoden pystyn istumaan syömättä minkä tahansa tarjoilun äärellä toisten syödessä tyytyväisenä. Kaikella on aina myös positiivisia vaikutuksia.

Vuoden normaalin syömisen jälkeen suolisto alkoi taas oireilla. En halunnut jäädä itkemään, joten oli pakko taas katsoa tarkemmin mitä syön. Herkut jätin pois, pureskelin paremmin, en yhdistellyt kaikkea sekaisin samalle lautaselliselle… ja 

Tuolloin havahduin siihen, että kaikki seuraamani ruokatietäjät käyttävät lisäravinteita. Edes he eivät saaneet kaikkea ruuasta. Miten minä saisin, jos he eivät saaneet? Havaitsin myös, että he eivät käyttäneet apteekin lisäravinteita, jotka olivat minullekin tuttuja brändejä aiemmista työpaikoista, vaan jotain aivan muita tuotteita. Uskaltauduin haastamaan kielteisen mielipiteeni lisäravinteista. Sukelsin jälleen syvälle suolistooni ja lisäravinteiden vaikutuksiin siellä. 

Tilasin iHerbistä erilaisia purkkeja, ostin kasoittain tuotteita luontaistuotekaupoista ja testasin suoramyyntifirmojen tuotteita. Vointini parani nopeasti sairastumista edeltävälle tasolle. Ja sitten mentiin sen yli! 

Kohti tuntematonta ja sen yli, sanoi Buzzlightyear Toy Storyssa ja aivan samoin minä olin matkalla aiemmin tuntemattomaan terveyteen.

Mutta. Enhän minä jaksanut sitä kaikkea tietoa ja niitä kaikkia kapseleita. Ihan valtava määrä purkkeja ja säätämistä. Mikä ravinne vaikuttaa estävästi jonkun toisen ravinteen imeytymiseen ja mikä vaatii samaan aikaan syötäväksi jotakin ja mitä taas ei saa syödä jonkun muun kanssa.. äääääh.. Se oli käytännössä vain liian hankalaa minulle. 

Kehon korjausoppaaseen kirjoittamani tieto alkoi olla jo hallussani, mutta se oli vielä jäsentymättä. Olin hukkua siihen tietomäärään ja stressaannuin nyt vuorostaan kaikesta siitä kapseleiden nielemisestä. Olen isojen linjojen ihminen. Tukehdun yksityiskohdista ja nippelitiedolla loputtomasti näpertämisestä. Tarpeeksi hyvä on mulle todellakin tarpeeksi hyvä. Tämän ovat pomotkin joutuneet huomaamaan työpaikoilla, kun ovat toivoneet nätimpää exceliä, kun olen tehnyt vain sellaisen, joka laskee luvut oikein. Ja nyt olin korviani myöten nippelitietoon upponneena solubiologian laboratorioiden viimeisimpien villitysten valtaamassa keittiössäni. 

Pelastusrengas tuli itselleni yllättävältä taholta. Kirsi Salo kertoi jossain tapahtumassa omaa terveystarinaansa ja esitteli suoramyynnissä olevia tuotteita. Tuotteet jo tiesinkin, olin jo käyttänyt niitä ja havainnut ne erityisen vaikuttaviksi, mutta tapa jolla Kirsi jäsensi teoriaa niiden taakse, käynnisti tiedon jäsentymisen prosessin, joka näkyy Kehon Korjausoppaassakin. Viime vuonna sain kiittää Kirsiä avusta, kun hän sattui seisomaan viereeni metrossa. 

Ravinteiden osalta on vain kaksi tavoitetta: ruokkia sisällämme asuvat bakteerisolut ja varmistaa ihmissolujen rakennusaineiden saanti. Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Perusterveen ihmisen kehon oma immuunijärjestelmä huolehtii kaikesta muusta, eli rakennusaineiden käyttämisestä kehon tarpeiden mukaan. Isompaa vaivannäköä tarvitaan vain isompien ongelmien kohdatessa. Perustilanteessa riittää, kun hoitaa nuo kaksi asiaa kuntoon. 

Ratkaisuja näiden kahden tarpeen hoitamiseen on varmasti useampia. Minulle helpoin on valita tieteellisesti pätevät lisäravinteet ja ottaa ne joka aamu. Aamuisin käytän viitisen minuuttia näiden kahden kehon tarpeen täyttämiseen. Kiitos sen voin syödä vapaammin, monipuolisemmin ja mitä ikinä onkaan tarjolla muutoin. Ja kyllä, minä teen sen myös reissuilla ja erityisesti lomilla, koska milloin muulloin kehon kestokyky on enemmän koetuksella kuin lomareissuilla? Kulinaristi en ole, mutta mieluummin minä hyvänmakuista ruokaa syön kuin terveellisen makuista.

Helpommaksi en ole tätä onnistunut itselleni tekemään. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että käyttämällä 5 minuuttia aamulla kehon fyysisistä tarpeista huolehtimiseen, voin syödä mitä haluan 23 tuntia ja 55 minuuttia jokaisesta vuorokaudesta. Tiedän, että pystyisin suorittamaan mitä ruokavaliorajoitusta tahansa, mutta miksi tekisin niin? Elämä on nautittavaksi tarkoitettu. 

Kehokodilla on luontaiset tarpeensa, jotka on helposti täytettäviä. Kehon korjausoppaaseen kokosin helposti luettavaan muotoon itselleni riittäneen tieteellisen näytön tästä aiheesta ravinnon, liikkeen, rentouden ja rakastavien ajatusten voimasta. Koskaan ei kannata uskoa sokeasti mitään neuvoa, aina parasta on testata itse. Vaikka minulle helpointa ja toimivinta on ottaa lisäravinteet, testaa sinä itse mikä sinulle on helpointa ja toimivinta.

Netflixissä on muuten mainioita documenttejä aiheesta. Katso esimerkiksi The Magic Pill, Forks over Knives, Heal tai FedUp. Niistä saat vinkkejä siihen mun ”normaaliin” ruokaan muutenkin, vaikka pohjimmiltaan suhtaudun nykyään ylenpalttisen rennosti ruokaan, koska en jaksa enää hysterisoitua. 

Mulle tämä on helpoin tapa huolehtia fyysisistä tarpeista. Mä taidan olla pohjimmiltani hyvin laiska, kun en jaksa nähdä enempää vaivaa!  Tämän päivän osalta olen jo huolehtinut kuntoon nämä kehon perustarpeet ja tehnyt 10 minuutin aamujumpan. Se huoli on pois. Ei tarvi enempää asiaa miettiä. Nyt vain nälän mukaan ruokaa. 

Miten sinä? Tykkäätkö miettiä kaikki syömiset tarkoin? Vai tunnistatko samoja helppoutta hakevia ajatuksia? Kuinka monta kertaa päivän aikana mietit ja varmistelet ruuan terveellisyyttä?

Parasta vointia toivotellen,

Mira

Alla vielä ne tuotteet, jotka ovat vakiintuneet jokaisen aamun 5 minuutin kehon solujen ja bakteerien ruokintahetkeeni.

Tilaan kolmea tuotetta: Zinobioticia, Essentiä ja Xtendiä. (Alla myös linkit kaikissa nimissä, jos haluat lisätietoa.)

  • Zinobioticia otan 1 mittalusikallisen hyvien bakteerien ravinnoksi.
  • Essentiä otan 2 kapselia. Essent on solujen rakennusaineetta, joka rakentaa solun kykyä ottaa muut ravinteet sisäänsä.
  • Xtendiä otan 4 kapselia. Xtend sisältää kaikkia muita solujen rakennusaineita vimpanpäälle tieteellisesti laskettuna kokonaisuutena. Näin minimoin myös erilaiset täyteaineet ja lisäaineet, joita väkiselläkin tulee, jos ottaa monista purkeista kapseleita. Kertamäärät on toki pieniä, mutta tarpeettomia nekin.

Lisäksi ostan ja otan viherjauhetta
bakteerien ruuaksi ja kehon energiatuotannon raaka-aineeksi. Ottamalla vihreät tiivisteenä, varmistan riittävän ”salaatin” syönnin, koska salaatti ei ole tarpeeksi vihreää toimiakseen kehossa samoin kuin pinaatti, lehtikaali tai levät, joita en välttämättä jaksa joka päivä syödä sellaisenaan.

Käyttö:

Aamuisin otan ensimmäiseksi bakteerien ravintokuidun, jonka olen sekoittanut samaan vesilasilliseen suolan ja sitruunasta puristetun mehun kanssa. Usein sekoitan samaan lasiin viherjauheen. Makunystyrät saavat shokkiherätyksen, mutta hyvin ne kestää. Riittävästi vettä vaan lisäksi ja solujen rakennusaineet kapseleina siinä samalla. Ei muuta. Kaikenkaikkiaan noin 8 dl vettä, jotta unessa vedet ja suolat käyttänyt keho saa varastot täyteen ja virrat päälle. 

Extrat:

Välillä otan jotain lisää, koska satunnaisesti se on kivaa. Tänään esimerkiksi ostin Havupuu-uutejuomaa pullollisen  ja iltaisin rakastan laittaa magnesiumvoidetta jalkoihin. Stressaantuneena otan vielä Vivan lisäksi. Teinipoikakin nukahtaa sen avulla nopeammin, joten minäkin pääsen nukkumaan enemmän <3 

m

Ps. Kokonaishintaa en ole koskaan tälle 10 vuoden tutkimusmatkalle laskenut. Mun tavoite oli olla elinvoimainen äiti lapsilleni, enkä asettanut sille maksimihintaa rahassa, ajassa tai vaivassa koskaan. Ensi viikon blogissa kuitenkin laskelmaa siitä mitä terveenä pysyminen mulle nykyään maksaa. Aika vähän, täytyy sanoa <3 Nuo mainitut tuotteet kustantavat noin 200 euroa kuussa kaikenkaikkiaan.

Vastaa

Sulje
×

Cart