Juurisyy ja juurisyitä

Juurisyy ja juurisyitä

Olen liikaakin miettinyt miten tarinani alkua jakaisin. Oli helppoa aloittaa oma tarina Kehon Korjausoppaassa tilanteesta, jonka olin sallinut ja tehnyt itse. Vaikka eihän minun tarina siitä ala, vaan monta vuotta aiemmin, tapaturmista, jotka toivat virheasentoja kehoon, jotka aiheuttivat myöhemmin kipuja, joihin hain kipulääkkeistä helpotusta. Niiden syiden löytämisessä ja niistä puhumisessa oli kolme vaikeutta. Ensinnäkään kukaan ei ollut minua hoitaessa niitä etsinyt – saati löytänyt – joten en tiennyt, että voisi olla jokin juuri syy. Toisaalta ne ajoittuvat aikaan, jolloin olin vanhempieni vastuulla enemmän kuin omallani. Huomaan nyt, että jarruttelin juurisyistä laajemmin puhumisessa, koska en halunnut syyttää vanhempiani asiasta, josta he eivät olisi voineet tietää tai toisin toimia. Ja se kolmas, se perusteellisin syy, niiden löytäminen muutti koko maailmankuvani.

Kipuilevan niskan ja pään juurisyyt alkoivat löytyä pilatesohjaajakoulutuksessa. Jarmo Ahonen piti meille kävelyklinikkaa ja kesken ringissä kävelyn kutsui minut luokseen sanoen: ”Mira, tule tänne, sinulla on kantaluu ja talusluu kiinni toisissaan.” Vartissa ne olivat irti ja sivuttainen liike oli palannut nilkaan ja olin nähnyt ”sielun silmin” muistoista filminpätkän itsestäni 1980-luvun alussa äitini ja tätini kanssa menossa Ämmänsaaressa K-kauppaan. Jalassani oli punaiset hollannikkaat, joilla kompuroin, nyrjäytin oikean nilkkani sivuttain hollannikkaan paksulta pohjalta lähes asfaltille asti. Äidillä ja tädillä oli kiire. Nilkka ei näyttänyt menneen rikki ja kantoi painon hetken päästä, joten matka jatkui ostoksille. Kolmisen vuotta tämän jälkeen polveni tähystettiin, koska se petti alta juostessa. Kukaan ei katsonut nilkkani liikeratoja, polvi todettiin terveeksi. Kukaan ei myöskään tuolloin katsonut lantiotani, mikä on harmillista, koska viitisen vuotta Jarmo Ahosen tekemän nilkan korjauksen jälkeen hakeuduin korjauttamaan leukaluutani Janne Saariselle, joka kollegoineen laittoi takaisin leukaluuni (jota leukakirurgit eivät saaneet paikalleen tapaturman jälkeen vuonna 2001 ja josta iso osa niskajumistani johtui) ja huomasi samalla, että häntäluuni on pirstaleina ja pirstaleet hakkaavat jokaisella askeleella lantioluuhun. Toinen muistomatka vilahti silmissäni. Talvella 1983:kaan Näljängässä ei kiikuttu ulkona, vaan minulla oli pirtin katossa kiikkunarut, joissa oli renkaat ja renkaiden välissä neljästä kohdasta lovettu lauta, joka pysyi hyvin renkaissa, jos lovet olivat kohdallaan. Jostain syystä ne nyt eivät olleet ja kun narut ylhäällä löystyivät hetkeksi suunnan muutoksen kohdalla, lauta irtosi ja minä tipuin korkealta katonrajasta lattialle istualleen kiikun laudan mukana. En tiedä miten pääsin sohvalle. Siitä minä havahdun jokin aika myöhemmin, kun äiti tuli keittiöstä kysymään mitä oli tapahtunut. Kait minä olen jotain vastannut, koska hän on mennyt pois jättäen minut siihen itsekseni istumaan. Jonkin aikaa myöhemmin jatkoin hieman kiikkumista. Sain melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin kuulla, että samalla, yhdessä häntäluun kanssa, oli hajonnut hermoja, josta syystä en tuntenut kipua tuosta iskusta, enkä myöhemmin askeleistani. Juoksemisesta en tykännyt koskaan. En ikinä juossut. Ei se vieläkään ole minulle tyypillistä. Kävelemään sen sijaan opin nopeammin kuin moni juoksee. Tekniikka on eri. Ja ilmeisesti tunne lantiossa myös. Nykyisin nilkan luut, häntäluu ja leukaluu ovat paikoillaan. Ja minä tiedän ja kerron kaikille, että luut voi laittaa paikoilleen. Kehon voi korjata. Se vaati vain maailmankuvan muuttumisen. Että uskalsin parantua ja alkaa rohkaista teitä muitakin etsimään ammattilaisia, jotka osaavat korjata kehon.

Ihminen ei ole sarja irto-osia. Kehossa kaikki liittyy kaikkeen.

Ahosen Jarmo oli just YLEn haastattelussa kertomassa hengityksestä ja kehon faskialinjoista.

Faskialinjoista täältä lisää. Kertojana niiden ”isä” Thomas Myers, jonka kursseilla kävin Hong Kongissa asuessa. Ihana mies. Liikkuu kuin … en mä tiedä .. ei kukaan kävele kuin Thomas Myers.

Kehon korjausoppaasta toivon sinun lukevan lisää selkokielistä tekstiä siitä miten kehoa korjataan itse ja miten varmistetaan ruualla, että keholla on tarpeeksi varaosia korjata itseään.

Kehon voi korjata. Kehon voi korjata. Kehon voi korjata.

 

Vastaa