Ihminen tulee ihmiseksi, kun hänet kohdataan, nähdään ja kuullaan. Ilman sitä hän jää vajaaksi. Jos jostain syystä et ole vielä saanut tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, jotain sinussa on kasvamatta ehjäksi. Ja siihen liittyy toinen prosessi… se on neutraaliksi muistoksi ja tunteeksi niiden hetkien ja henkilöiden ”käsittely” (ajatustyötä), jotka eivät sinua kohdanneet, nähneet eivätkä kuulleet. Se voi olla täysin irrallaan siitä, että nyt rohkenet tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, todennäköisesti se ainakin tuntuu olevan irrallaan. Toinen on menneisyyden läpikäymistä ja toinen on menneisyyttä erilaisen tulevaisuuden luomista. Kumpikin tehdään nykyhetkessä, tietenkin. Siksi ne ovat irrallisia ja yhteneviä yhtäaikaisesti.

Näkyväksi itsellesi ja näkyväksi muille tuleminen ja näkyvänä oleminen on sama kuin on elossa oleminen. Näkyminen (näkymättömyyden vastakohtana) tekee aktiiviseksi osaksi elämän kudelmaa ja ihmisten verkostoja – en tarkoita sillä julkisuuden  valokeilassa olemista. Kyse on yksinkertaisesti siitä oletko:

Elossa vai olemassa?

ja

Kenen kanssa?

Jos olet tullut jo lapsesta saakka kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, sinulle on samalla kehittynyt vaisto kenen kanssa kannattaa todellinen luontosi näyttää. Jos näin ei ole, haaste tässä kohtaa on kehittää tuo vaisto samalla. Se on todellinen haaste. Tilanteesi, tarpeesi, houkuttelee haaskalintuja paikalle hyötymään sinun lempeyden tarpeestasi ja puolustusmekanismiesi mataluudesta.

Kun ihminen ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, hän jää vaille turvallisuuden tunnetta ja rakkauden kokemusta. Koska hän ei saa kokea olevansa rakastettu, ei hänelle tule ihmiselle luontaisesti kuuluvaa kunnioitusta itseään kohtaan. Tällöin hän ajautuu häpeän perustunteeseen, eikä koe olevansa rakkauden (eli elämän) arvoinen. Joka tietenkin on samalla se, mitä hän eniten kaipaa ja toivoo kohdalleen tulevaksi. Siksi on olemassa riski hyväksikäytölle, jos tämä ihminen sattuu paljastamaan rakkauden tarpeensa ilkimykselle. Jos tämä ihminen on niin rohkea, että hän onnistuu seulomaan hyväksikäyttäjät pois ja löytämään ihmisen, jossa hänen haavoittuvaisuutensa ja rakkauden tarpeensa synnyttääkin hellyyttä, luo se lähtökohdat turvalliselle rakkaudensatamalle, jossa kumpikin saa rakkautta ja voi kehittyä parhaimmaksi versioksi itsestään.

Nimesin sen sanalla palkintorakkaus* Rauha-kirjassa ja se vie pikajunalla perustunteen häpeästä eteenpäin tunteiden polulla.

Tämä kirjoitus on kolmastoista osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.

*Lue palkintorakkaudesta lisää Rauha-kirjasta