Mummo ei koskaan leikkinyt mun kans. Leikkimisen sijaan hän otti minut mukaan, (melkein) kaikkeen mitä hän teki.
Leikki on lapsen työtä, ei siihen aikuisen tarvi osallistua.
Näin kuulin kerran jos toisenkin mummoni sanovan perusteluna siihen, että hän ei lähtenyt kanssani leikkimään tai pelaamaan.
Päivittäinen pottujen kuoriminen oli minulle päivän kohokohta.
Istuin Rauha-mummon kanssa keittiön hieman narisevalla penkillä vierekkäin keltaisen koolin* vieressä just niin tärkeänä kuin pikkutytöt istuu päästessään osallistumaan aikuisten juttuihin. Mummon kanssa juteltiin niitä näitä päivän pottuja kuoriessa. Mummo säilytti päiväkausia mun ekaa itsekuorimaa pottua raakana keittiössä ja näytti sitä kaikille… …nauraen silmät vesissä, että näin pieneksi ja pyöreäksi Mira kuori ison potun…ei olis hänellä varaa haaskata näin paljoa kuoriksi kaikista potuista…
Vuosikymmeniä myöhemmin, tultuani itse jokunen aika aikaisemmin poikalapsen äidiksi, kuulin jonkun sanovan, että uusavuttomuus on äitien syytä. Tämä henkilö jatkoi vielä, että nimenomaan poikien uusavuttomuus on äitien syytä. Siltä istumalta päätin, että mun pojasta eikä tytöstä tule ainakaan minusta johtuen uusavutonta.
Minulla on ollut kaksi ohjenuoraa, joiden puitteissa olen heidän antanut kasvaa omalla tavallaan:
- lapset oppivat mallista
- en ole kasvattamassa lapsia, vaan tulevia aikuisia
Hermot on mennyt monesti ja useammin olen herkistynyt kyyneliin heidän ansiostaan. Jotain traumoja olen varmasti heille tuottanut, enkä ole täydellisesti mitään tehnyt. Ilmeisesti jotain kuitenkin olen tehnyt oikein, koska useampi ihminen on minulta pyytänyt lastenkasvatusopasta. Ensimmäinen tällainen ehdotus järkytti, vaikka se oli kauneinta mitä olin hetkeen kuullut, silti se järkytti. Enhän minä nyt mitään lastenkasvatusneuvoja voi antaa. Tänään kuulin sen jälleen. En muista monennenko kerran, mutta jälleen kuulin. Siinä hetkessä aiheena oli aivan toinen juttu, enkä mitenkään edes tämän sanojalle näyttänyt, että kuulin hänen välikommenttinsa. Kuulin kyllä ? hän ei vain tiennyt mihin osaan minussa tuo kommentti koski. Kotimatkalla tukka hulmuten potkulautaillen ja auringonlämmöstä nauttien päätin, että kirjoitan äitiydestä kirjan. Todellakin kirjoitan sen pyydetyn lastenkasvatusoppaan. Kotiin päästyäni minulla oli jo nimi kirjalle ja suunnitelma.
Äitinä itselle
Lasten kanssa kasvamisen -opas
”Äitinä itselle” ? Anna ajatuksen asettua ? siitä tässä on kyse
Ennakkotilauksena toimii Kìohde-kustannukselle mobilepayllä nroon 0405538985 maksettu 25 euroa.
*kooli = kulho, malja, iso laakea astia.
Mummolan keltainen pottukooli oli tuolloin jo vuosikymmeniä vanha ja tuhansista käyttökerroista naarmuuntunut. Mummolle mikään toinen astia ei kelvannut, eikä pottukoolia saanut mihinkään muuhun käyttää. Koolin hän oli ostanut kylällä kierrelleeltä kulkukauppiaalta.
