Vaikka huominen on ihan vain keskiviikko ja vaikka tänään on ihan tavallinen tiistai, liittyy kalenterivuoden vaihtumiseen ihana mahdollisuus miettiä mitä päättyvästä vuodesta ottaa mukaansa uuteen.

Otanko mukaani vahvimpina muistoina särkyneet hetket ja surunkyyneleet, kun jotain rakasta särkyy

vai ihan hervottomat naurut ja onnistumiset?

Vuoden 2019 tärkeimpiin opetuksiin kuuluvat omien voimien rajallisuuteen havahtuminen ja se että koskaan ei todellakaan tiedä mitä tuntemattomasta numerosta soittavalla on asiaa.

Osassa kuvia mulla on näkemistä haittaavat silmäpussit, kuten vaikka tässä missä Olli Posti pelleilee Tilan avajaisissa, Ilkka Koppelomäki hymyilee kirjani kanssa tai Tukholman Zinzino-eventiltä kotiinlähtiessä otetussa näpsyssä Kaisan ja Tiinan kanssa..

Siksipä tärkeimpiä muutospäätöksiä mitä ensi vuoteen vien, on kieltäytyä enemmän. Vaikka kaikkeen on hyvä sanoa ”kyllä”, koska se tuo eniten uutta ja mielenkiintoista elämään, on silti tärkeintä sanoa ”kyllä” omalle ajalle ja itsestä huolehtimiselle.

Silloin näyttää enemmän tältä jopa ihan itse omalla kännykällä otetuissa näpsyissä Oodin aulassa toppatakki päällä.

Tästä vuodesta isoimmalla kiitollisuudella vien muistoina mukanani monet bileet ja tanssit. Ilman iloa elämä olisi ilotonta 😀

Vuosi 2019 yllätti monet kerrat hämmentävän uskomattomilla käänteillä.

Merkityksellinen minä -kirjan kirjoittamista pohjustaneet pohjamutien peruskallioita muokanneet terapiakeskustelut Marika Sarhan  kanssa loivat mahdollisuuksia ymmärtää itseäni ja siksi vähentää vanhentuneiden toimintamallien mukaista toimintaa niin paljon, etten osaa sanoin kuvailla. Kirjan julkkareissa läsnä oli kaksi vapautunutta naista, joiden piti ottaa hetki taukoa toisistaan toipuakseen urakasta.

Kahden julkaistun kirjan jälkeen on ollut helpompaa sanoa olevani kirjailija ja ensimmäinen kutsu kirjailijana alan pippaloihin tuntui sydänjuuria myöten hyvältä. Kiitos Readme.fi, Marika ja Pirjo Saarnia ihanasta illasta.

Merkityksellinen minä -kirja vei meidät myös MTV3:n aamulähetykseen Joanna Kuvajan haastateltavaksi – todellakaan aina ei arvaa mistä tuntemattoman numeron soittajat haluavat jutella.

Sohvi Nyman <3 Sinä ihana viimeinkin toit kauneuden, pukeutumisen ja tyylistä välittämisen mun arkeen. Tuija K aloitti tämän mittavan urakan jo kolme vuotta sitten täyttämällä mun unelman tyylikonsultista, joka tulee kotiin ja käy mun vaatekaapin läpi. Sohvi, sinä annoit vauhtia mun tyyliosaamisella enemmän kuin arvaatkaan. Sait minut ostamaan korkokengät ja jopa käyttämään niitä useamman kerran syksyn aikana eri hippaloissa. Synttäreilläni mä silti olin villasukissa, mutta hei, se on oon mä 🙂

Tyylitiistain piti jatkua kesäloman jälkeen, mutta me ollaan sillä kesälomalla edelleen. Kiitos kevään iloisista tiistai-illoista ja vielä me niitä jatketaan – jollain tavalla. Sitä paitsi mulla on sulle pieni yllätys.. meidän tarvii nähdä piakkoin.

Sohvin tavoin mun kauneudesta tänä vuonna huolehti Vitalin Mira, joka viimein sai vuosia tasapitkänä pysyneen tukkani irtoamaan päänahkasta energialeikkauksella ja savihoidoilla. Ja Janita Salmensuo <3 me ei ehditty vasta kuin kerran tavata joulukuussa, mutta sä opetit mulle tunnissa meikkaamisesta aivan hämmentävän paljon. Ensi kertaan!!

Äitinä mä sain tänä vuonna jatkaa Lipan ja Läpän kanssa elämästä nauttimista. Me noustiin korkeuksiin, retkeiltiin, kiivettiin puuhun, pelattiin tuntikausia korttia ja lautapelejä, katsottiin ziljoona leffaa, luettiin, kokkailtiin ja tylsistyttiin.

Isoimpana annettuna projektina tänä vuonna oli Tilan rakentaminen. Ympyrätaloon apteekin alakertaan tupsahti kahdessa kuukaudessa tylsän varastohuoneen paikalle Helsingin kaunein (oma mielipide) hyvinvointisali. Kiitos Tiinalle (idea ja mahdollistaminen), Jounille (rakentaminen), Tapsalle (sähköt), Marikalle (seinämaalaukset) ja Minnalle (teippaukset) ja heidän kollegoilleen isosta työmäärästä kanssani. Kiitos Anna Maija, Eero, Outi, Alina, Saija ja Milja Minea ihanista tunneista, joita olitte syksyllä pitämässä. Myymälän ja Cafen puolella uusia tuotteita apteekin valikoimiin toivat niin monet ihanat, joista nyt muistan varmaan puolet mainita, kun sanon kiitos Jari, Petteri, Ebba, Satu, Hanna, Birgit, Toni, Joni, Liisa ja Piritta. Ja tietenkin Eve. Iso kiitos tästä kokemuksesta. Ikinä en ole julkisia tiloja sisustanut tai näin isoista remonteista vastannut tai noin isoja avajaisia järkännyt. Kannattaa sanoa ”kyllä” kaikelle mitä tarjotaan. Tekemällä oppii ja toisella kerralla jo ehkä osaakin.. Sen näkee sit, kun toinen kerta eteen tulee.

Kehon korjausoppaan eteen en ehtinyt tehdä niin paljoa kuin olisin kuvitellut tekeväni. Siinä yksi syy sanoa vähemmän ”kyllä” kaikelle muulle jatkossa. Vuoden paras tapahtuma Kehon korjausoppaan kohdalla oli kutsu Terveyssummittiin puhumaan <3

Tätä lisää!!! Kirjojen vinkkien jakamista kaikille! Kyllä kyllä kyllä, voin mielelläni olla uudelleenkin TV:ssä ja nettikursseilla jakamassa vinkkejä. Ainiin, teinhän minä verkkokurssinkin Kehon korjausoppaan vinkeistä. Äänikirjaa en vielä voi tarjota sitä kaipaaville, mutta verkkokurssilta saat henk.koht. vinkit. Tästä nettikauppaan klikkaamalla. Koodilla Joululahjaksiparasarki2019 saat kurssin 49 euron hintaan tammikuun 2020 loppuun asti.

Tänä vuonna myös pilateksen ohjaaminen on tullut isommin takaisin arkeen ja sitä todellakin haluan jatkaa vielä enemmän 2020. Kiitos Anne, kiitos Gymstick, kiitos kaikki tunneilleni osallistuneet <3

Pari kirjallisesti tullutta palautetta: ”Välitätkö kiitokset Miralle, joka veti eilen aivan mahtavan Pilates tunnin. Tykkäsin todella. Rauhallinen rytmi, mutta tehokkaat liikkeet. Mielellämme otamme jatkossakin Miran sijaiseksi.” ja ”nyt oli LOISTAVA pilatestunti, huippuohjaaja J. Reilun 13 vuotta pilatesta harrastaneena voin sanoa menee minun rankingissä top ykköseksi! Vaikka xx ja xx ovat myös hyviä, niin Mirasta tuli nyt ehdoton suosikki. Kaikki ohjaajat ovat omanlaisiaan ja vetävät aivan erilaiset tunnit Jos Miraa ei saa vakituiseksi vetäjäksi, niin varmaan voi toivoa aina tarvittaessa sijaiseksi J.

Pyyntö teille kaikille. Jos pidätte ruuasta, tunnista, kirjasta, ihan mistä vain, laita kehuja tekijälle. Se saa meidät kyyneliin ja ylittämään itsemme jatkossakin – sinä hyödyt siitä itse eniten.

Töölönlahden olen kiertänyt ainakin tuhat kertaa tänä vuonna. Ja sen teen ensivuonnakin. Asuminen näillä kulmilla jatkuu ainakin toistaiseksi. 43. asunto elämäni aikana on pinttynyt syvälle sydämeen. Vaikka vähän on sellainen kutina, että 2020 saattaa asiaan tehdä muutoksen, siis muuton.

Kuinka kauas? En tiedä. Tehdessäni unelmakotivisiointia (tästä tekniikasta myöhemmin blogissa) näin vain sisälle ja pidin siitä mitä siellä oli.

Autoton olen nyt ollut tasan kaksi vuotta. Kävelyä rakastan, mutta aina sillä ei ehdi. Siksikin potkulautailu jatkuu. Tämä keväällä Sohvin kanssa napsastu kuva (kiitos Mikko kuvauksesta) mustasta potkulaudasta jäi yhdeksi viimeisistä. Kolme kesää se kesti, ennen kuin lahosi alle. XXL:n myyjä ei voinut uskoa, että olin ihan itse ajanut lautani puhki. Takuu ei korvannut, alennuksen sentään sain, kun ostin uuden samanlaisen valkoisen.

”Älä pelkää olla oma itsesi” sai Rey neuvoksi monta kertaa uusimmassa Star Wars -leffassa.

Sitä oppia olen itseeni integroinut tänä vuonna vahvasti. Siksikin blogikirjoitukset ovat olleet tauolla. Olen miettinyt miten vahvasti itseni näköistä tekstiä kirjoitan jatkossa. Ne mitä olen valmiiksi kirjoittanut, enkä vielä julkaissut, ovat jotain muuta kuin mitä aiemmin olet täältä lukenut. Minut oikeasti henk.koht. tuntevat eivät tule niiden näkökulmaa ihmettelemään. Vuonna 2009 alkanut vakava sairastaminen on tuonut minut tähän. Päättyvä vuosikymmen on sairastamisen ja parantumisen vuosikymmen. Alkava vuosikymmen olkoon terveyden ja hehkeyden vuosikymmen. En enää pelkää olla minä.

Otamme tänään Lipan ja Läpän kanssa rauhallisesti. Kalenteriin merkittyjä pakollisia juottajaisia olen alkanut vierastaa ja vuosia sitten. Tänään on tiistai-ilta ja olemme kaikki terveenä ja onnellisina, syömme, pelaamme, ulkoilemme ja nautimme hengittämisestä. Uuden vuoden aloitamme päiväristeilyllä Tallinnaan, jossa käydään testaamassa pari (lapsille uutta) vesiliukumäkeä. Koska elämä on <3

Halauksin, Mira