Kasiluokalla kirjoitin aineen Hautausmaan mustasta kissasta. Sain siitä arvosanaksi kasi puoli, koska siinä oli niin paljon pilkkuvirheitä. Suullisesti sain opettajalta kannustusta alkaa kirjailijaksi, koska Hautausmaan kissan tarinassa oli omaperäisyyttä, rohkeita valintoja, yllätyksiä ja naukaisu lopussa. Vuosi oli 1990. Elämä ei tukenut opettajan vinkkiä ja päädyin kauppatieteiden maisterin uralle.
Seitsemän vuotta sitten aloin kirjoittaa tositapahtumiin pohjaavaa romaania. Elämä pakotti kirjoittamaan Kehon korjausoppaan ja neljä muuta kirjaa romaanin sijaan.
Nyt jatkan siitä mihin silloin jäin ja jo kolmekymmentä vuotta sitten haaveilin.
Ehkä taas tulee jotain väliin, mutta ehkä nyt on minun aikani kirjoittaa viihdettä.
Ehkä. Siksi. Esittelen teille Emmiinan.