Mirastakuvia

 

”Olen erilainen. En sovi tähän joukkoon.”

Jokainen meistä on omanlaisensa yksilö, eikä massaan sulautuminen ole mielestäni kannatettava tavoite, mutta silti tiedän, että sinä myös tiedät, miltä tuntuu olla väärällä tavalla erilainen. Välillä erilaisuuteni on kaihertanut pahastikin, mutta useimmiten ei. Olen kulkenut omia teitäni, vaikka välillä olen epätoivoisin ajatuksin hakenut vastausta siihen, miksi en voi olla kuin muut, ja löydänkö koskaan kaltaisiani.

Erilaisuuden kokemus on koskenut myös ns. henkistä polkuani. En ole ymmärtänyt kuun palvontaa, en vajonnut transsiin rummutuksissa, enkä uppoudu yhteiseen kokemukseen ryhmätapahtumissa muutenkaan. Katselen kaikkea hieman etäältä, tarkastellen ihmisiä, osallistujia ja ohjaajia yhtälailla, riittejä ja tarinoita kokemuksista, aivan kuin en itse olisi osa mitään ympärilläni tapahtuvaa. Olen tahallani antanut vaikutelman siitä, että osallistuisin, jotta en vähentäisi enkä lisäisi mitään muiden kokemukseen ja pidän useimmiten eriävän mielipiteeni itselläni ja kokeilen ennakkoluulottomasti kaikenlaista mitä kussakin tapahtumassa on tarjolla  – kunnes olen luotettavassa porukassa, jossa kriittinen keskustelu on riemumme (olen siis viimein löytänyt hengenheimolaisia).

Kiitos kaikille

Se on nyt kuitenkin ohi.

”Ihmisen mieli on niin ällistyttävän vahva, ajattelulla voi muuttaa kaiken.” Sanoi eräs hyvin älykäs ja osaava mies viime viikolla minulle, eikä hän väärässä ollut, mutta kuitenkin vastasin hänelle: ”Tunteet on vahvempia kuin mieli. Meillä on arjessa hyvin vähän omia ajatuksia, koska mieli on ohjattavissa, siksi niin paljon puhutaan mind controllista, aivopesusta, koska me altistutaan sille koko ajan. Ainoastaan tunteet on meidän omia. Otapa ihmiseltä tunteet pois, siis kyky tuntea tunteita, niin poistat ihmiseltä samalla elämänvoiman, syyn elää ja kokea olevansa elossa.”

Keskustelu ei jatkunut, vaikka me jatkettiin kipsilevyjen kantamista.

Äiti Maa on pornotähti

Olin reikikurssilla aivan ihanan ohjaajan opissa, keneltä olin saanut paljon vinkkejä, lähtiessäni 15 vuoden selkotietoisuuteni salailun jälkeen avautumaan julkisemmin siitä miten maailman koen. Hänen kurssinsa alkoi yhteisellä meditaatiolla, jossa oli tarkoitus kasvattaa valkoiset valojuuret ja kiinnittää ne maapallon keskustimantin ympärille, antaa valojuurten mennä toiselta puolelta maapalloa läpi ja yhtyä ylhäältä (taivaasta, lähteestä..) tulevaan puhtaaseen valoon jne.

Minun valojuureni olivat vahvat, paksut ja umpimustat. Timantti löytyi helposti maan kerrosten jälkeen, mutta äiti maa näytti ja poseerasi kuin pornotähti ja sen jälkeen olin tippua tuoliltani, koska maapallossa ei ollut toista puolta lainkaan, ja minä tipuin läpi.

Minut otettiin ihanasti vastaan tähän reikiyhteisöön, sain hienoja kokemuksia ja kannustavia ystäviä, ja koin olevani erilainen. Viimeisimmällä kurssilla tässä porukassa kuuntelin reikimasterin opetusta edestä päin ja oikean korvan puolelta sain toisen selityksen asioille, ja myös sille miksi tämä opettaja tahallaan opettaa väärin.

Ketä siis uskoisin, ja mitä pitäisin oikeana?

Ratkaisuni on kuunnella kaikkea, eikä seurata ketään. Ei edes sitä/häntä kuka puhuu minulle oikealta puoleltani. Ja siksi minun on helppoa nyt hengittää. En ole enää riippuvainen ulkoisesta pelastajasta.

Ihminen tuntee maailmansa todeksi

Sulattamaton tunne = taudin oire ja syy. Tauti näkyy kehossa tai mielessä ärtymyksenä. Fyysinen ärtymys koetaan ihottumana, suolistosairautena tai lihasjumina.

Minä parannuin oireistani, kun myönsin vihani, suuttumukseni ja suremattoman surun ja häpeän tästä kaikesta. Se tarvitsi vain myöntää, todeta tapahtumat ja mitä tunsin siitä mitä oli tapahtunut ja ennen kaikkea mitä tunsin siitä, mitä itse tunsin silloin ja nyt. Rehellisesti oman tunteen tunnistaminen ja myöntäminen.

Trauma on pahiksen meille tahallaan järjestämä, jotta me rypisimme onnettomissa tunnelmissa.

Traumasta toipuminen erittäin yksinkertaista ja helppoa. Traumasta toipumisen on niin helppoa, että siitä ei ole kenellekään rahanarvoista liiketoimintaa kehitettävissä.

Ainiin, minun piti kirjoittaa tähän omaa tarinaani…. Olen menneisyyteni kanssa niin sujut, että en jaksa enää siitä jauhaa. Lue mun kirjoista, kuuntele tämä tallenne youtube-kanavaltani tai lue alla oleva aiempi esittelyteksti. Ennenkaikkea SUO-kirja kertoo isoimmista traumoistani.

 

 

Jos haluat itse tulla niin neutraaliksi oman menneisyytesi kanssa, että et jaksa siitä enää jauhaa, et käyttää sitä tekosyynä valintoihisi, etkä kärsiä sen traumoista, osallistu Rauhan matkalla -ryhmiin, joista kannattaa kysellä kiinnostavalta tai lähellä asuvalta ryhmänvetäjältä suoraan.

 

***Ylläolevan esittelytekstin kirjoitin 4.11.2023. Alla olevan esittelytekstin olen kirjoittanut ehkä vuosi sitten. Kaikki siinä on edelleen totta, joten jätän sen tähän alle näkyville.***

 

Minun matkani kuulostaa tarinalta pelkäävästä lapsesta, josta kasvaa rohkea ja elämää tarkkaileva aikuinen.

Olen mm. kauppatieteiden maisteri, merkonomi, pilatesohjaaja ja reikihoitaja. Olen menettänyt isäni alkoholille ja köydelle, muuttanut omilleni 15-vuotiaana 600 km päähän vanhemmistani ja asunut Suomen lisäksi Hong Kongissa, Ranskan Champagnessa ja Tallinnassa Virossa. Nykyinen koti on 47. osoite, jossa asun kahden teini-ikäisen lapseni ja aviomieheni kanssa. Aiemmat parisuhteeni ovat pitäneet sisällään pettämisen, hyväksikäyttämisen ja hylkäämisen kokemuksia. Aiempi urani lääkkeiden ja TV-mainostettujen tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa ei ollut suolistolle helppoa sulateltavaa. Kaikki tämä antoi aihetta itseen tutustumiseen ja kirjojen sisältöön.

 

Nimeni on Mira Puro (Juntunen). Lapsuuden vietin Kainuussa keskellä korpien kuiskintaa. Kainuun siniset vaarat ovat sydämessäni aina, vaikka olen saanut asua kahdeksan suomalaisen paikkakunnan lisäksi kolmessa kaupungissa maailmalla: Hong Kongissa Kiinassa ymmärsin mitä suurkaupunki on, Troyes’ssa Ranskassa elämän eleganssin arvon ja Viron Tallinnassa todellisuuden kerroksellisuuden.

Ensimmäisen työuran tein kauppatieteiden maisterina lääke- ja bränditeollisuudessa suurten kansainvälisten jättiläisyritysten markkinointikoneistossa. Tuolloin minulla oli krooninen migreeni, akne, selkä pistävän kipeä, jännityspäänsärkyä, hengitysvaikeuksia, todella hankala siitepölyallergia ja sydämessä satunnaisia voimakkaita lisälyöntejä. En pystynyt seisomaan yhdellä jalalla ja ihmissuhteeni olivat pinnallisia ja takkuisia. Olin aina töissä tai harrastamassa jotain tai vähintäänkin katsoin leffaa. Hiljaa itsekseni en ollut koskaan. Itseeni tutustuminen lähti vasta, kun lääkkeissä tuli raja vastaan.

Vuonna 2010 lääkärit eivät osanneet minua parantaa. Heidän mukaansa minun kuului vain tottua huonoon oloon ja hillitä pahimpia kipukohtauksia syömällä vielä lisää lääkkeitä. En suostunut. Kiukkuenergiapuuskassa päätin näyttää heille! Päätin selvittää mitä ihmisen oikeasti pitää syödä, koska halusin olla elinvoimainen äiti lapsilleni, vaikka suolistoni oli hajonnut ja toimintakyvystäni jäljellä vain muistot. ”Suolisto käsittelee ruokaa ja ajatuksia” -totuus jyskytti päässäni raivoisasti ja vei minut biokemian ja kiinalaisen lääketieteen luennoille, somaattisen pilateksen ohjaajakoulutukseen, reikihoitajakursseille, ja lopulta tunteiden syövereihin löytämään itseni. Testasin ennakkoluulottomasti kaikkea vastaantullutta omassa kehossa ja elämässä. Se oli helppoa ja pakollista, koska kaikki vanhat tiedot ja taidot olivat loppuneet, ne olivat tuominneet minut sairaaksi, joten niiden puolesta olin omillani. Siksi olin avoin ihan kaikelle ja täysin suodattamatta kokeilin ihan kaikkea mitä vastaan tuli. Kokeilemalla, kokemalla ja analysoimalla kokemaani löysin oman totuuteni, oman voimani eli oman tapani olla hyvinvoiva.

Yli kymmenen vuoden paranemismatkassani on ollut monia pysäyttäviä hetkiä, omia rajojani selkeyttänyttä raivoenergiaa ja tyyntä suhtautumista uhkaavaan myrskyyn. Lopulta ei ollut ketään ketä syyttää, oli vain elämäni tarina joka oli tuonut minut nykyhetkeen ja josta oli merkityksellistä jatkaa eteenpäin. Elämä näytti olevansa hyppy tuntemattomaan, joka veisi minut kotiin. Kotiin, joka on tässä kehossa ja omassa sydämessäni tämän elämän ajan. Päätin pitää kodistani huolta, koska kehokotini on pysyvämpi kuin asuntokotini.

Kehon korjausopas

Kun aloitin kirjoittamaan Kehon korjausopasta keväällä 2018  (ReadMe), olin lääkkeistä sairastunut lääke-edustaja, jota lääkärit eivät osanneet parantaa. En ollut aiemmin kirjoittanut mitään pro gradua laajempaa, ja tunne sisällä kertoi, että tämä on trilogian alku. Suolisto käsittelee ruokaa ja ajatuksia -totuus oli saatava sanoiksi paperille, vaikka olin aivan varma, että suolistoa hellivien ravintovinkkien jakamisesta ei tulisi itselleni ammattia – kuten ei pilateksen ohjaamisestakaan ollut ollut vuosia aiemmin tarkoitus tulla – Kehon korjausopas oli pullonkaula, joka piti kirjoittaa pois, että pääsen kirjoittamaan siitä mistä minun oikeasti pitää kirjoittaa. En vain tiennyt mikä se aihe on. Paljon minä kaikkea tein, ja vain itseni eteen. Siltä se ainakin tuntui.

Merkityksellinen minä

Merkityksellinen minä -kirjan (Readme) kirjoittaminen vuotta myöhemmin Marikan (silloin Sarha, nyt Taskinen) kanssa oli terapiamatka syvälle niihin ajatuksiin, joita suolistoni oli yrittänyt sulattaa koko elämäni. Sitä kirjoitin äitinä, jonka lapset olivat liian tottuneita siihen, että heidän väsyneellä äidillään on iltaisinkin töitä. Merkityksellisyyden oivaltaminen oli saanut tekemään rajuja ja äkkinäisiä liikkeitä uralla 2016 ja 2017 ja niitä purin tuohon kirjaan sanoiksi. Aloin piirtämään tunteen, ajatuksen ja tekemisen kehää ymmärrettävään muotoon ja siitä kasvoi nykyinen Rauha-metodi.

Rauha Elämän hyvinvoinnin parantaja

Rauha-kirjaa kirjoitin keväästä 2020 alkaen ja se ilmestyi marraskuussa 2021 (Basam Books).

Rauha täydensi Kehon korjausoppaan aloittaman trilogian. Näistä kirjoista tuli kehon, mielen ja tunteen kirjat ja niinpä jokainen osa tunteen, ajatuksen ja tekojen kehällä sai oman kirjallisen muodon. Rauhaa kirjoittaessa kävin läpi kaikki ne tunteet, joita olin elämäni ajan sulatellut ja jättänyt sulattamatta. Rauhan tunteminen paransi minut.

Rauha Elämän hyvinvoinnin parantaja -kirjassa kuljetan lukijan tunteiden polun läpi oman voiman tiedostamiseen ja annan keinot muuttaa omaa koettua maailmaa eli oman elämän hyvinvointia, johon kuuluu fyysinen ja henkinen hyvinvointi, suhtautuminen elämäntapahtumiin ja elämässä mukana olevat ihmiset.

Rauha-kirja on lukijalle syväsukellus omaan itseen. Esimerkkinä ja lohdutuksena kerron Rauha-kirjassa oman syväsukellukseni merkitykselliset hetket, joista vähäisin ei ollut lapseni melkein-kuolema vuonna 2006, eikä hetki jolloin autoni kääntyi liittymästä pois motarilta näkymättömän ohjaamana ja pelasti henkeni –taas.

Kirjani kertovat ihmisen kolmen keskuksen (sydämen, aivojen ja suoliston) yhdessä muodostamasta koko elämän hyvinvoinnista. Siitä miten elämässä jokainen tiedostettu ja tiedostamaton valinta vaikuttaa osaltaan siihen miltä elämä tuntuu. Lopputuloksena on elämän hyvinvoinnin kaikki vaikuttaa kaikkeen totuuden ja omiin valintoihin vaikuttaneiden merkityksellisten tunteiden tiedostaminen – eli ymmärrys siitä miten tunteiden, ajatusten ja tekojen kehä on kaiken keskiössä luonut juuri tällaisen elämän todellisuuden.  Ja kuinka siihen voi vaikuttaa muuttamalla jotain yksityiskohtaa tekemisessä tai tekojen tuloksista ajattelussa.

Tärkein kysymys onkin:
”Oletko tekemässä itsellesi hyvää?”

 

Rauha-kirja myös avasi uuden trilogian.

Yksi trilogia tuli valmiiksi ja toinen avautui. Tunteiden polun sanoittaminen kirjoiksi sai jatkoa jo huhtikuussa 2022, kun työkirja nimeltä Rauhan matkalla ilmestyi. Rauhan matkalla on tilaustyö vertaistukiryhmätoiminnan työkirjaksi.

Kesällä 2022 julkaisin Kateuden kalteva SUO -nimisenä ilmaisena e-kirjana kaksi tarinaa masennuksesta. Ensimmäinen tarina on isäni turveSUOn tarina ja oma SUOrittajan uupumistarinani. Minä en ole helsinkiläisen kulttuurikodin lapsi, joka on saanut kaiken valmiina. Olen kahden duunarin esikoinen Kainuusta, jossa olen rämpinyt suossa ihan konkreettisesti ja oppinut uimaankin hyppäämällä pohjattomaan suolampeen ajatellen: ”jos Riitta pääsee tuolta ylös, pääsen minäkin”. (Riitta on isäni serkku ja minua kaksi vuotta vanhempi.)

Kolmas trilogia on exit-tarina

Aina kun suunnittelemme liikkumista, olemme joko matkalla johonkin päämäärään tai poistumassa jostain. Välillä on tärkeämpää lähteä pois nykyisestä kuin tietää mihin on menossa. Exit-trilogia on tarinoita valinnoista – tarinoita siitä kun valitsee pois lähtemisen.

Emmiina on sen ensimmäinen osa.

Lisää!

Minulle kirjoittamisen vuolaus on unelmien täyttymys. Kirjoittamisen lisäksi rakastan nähdä, miten ihmiset huomaavat itsensä, oman vastuunsa elämästään, oman voimansa, omat mahdollisuutensa ja puhkeavat hymyyn elämän kauneuden vallatessa heidän sisäisen rauhansa kuplivana riemuna. Palvelut-sivuilta saat vinkkiä siitä miten mm. tätä käytännössä teen.

YouTube-kanavaltani löydät mm. Rauha-kirjaa ääneen luettuna.

Tässä linkkejä muutamiin haastatteluihin, joissa olen saanut olla vieraana Pauli Liikala RTV:n Paulin pakeilla -sarjassaSeppo Tanhua, Johanna Blomqvist, Kareena Haukka, Niklas Christides ja AtomiStudio.

LinkedIn kertoo KTM-työurani yksityiskohtia

Myös Toukokuun 2022 Ultra-lehti kertoo tarinaani monipuolisesti samoin kuin Voi Hyvin -lehti 18.2.2019

Rauhan ryhmässä Telegramissa jaan satunnaisesti ilmaisia oman voiman löytämisen ajatuksia ja hetkiä.

Ota yhteyttä, jos koet, että voin auttaa sinua henkilökohtaisesti kirjoittamaan tai havahtumaan elämänvoimaasi.

SMS, WA, TG, mira@unelmientoteuttaja.fi
Facebook
Instagram

Ilo tutustua sinuun. Kunnia saada sinut sivuilleni.

Halaavin energioin, Mira Puro