You are currently viewing Millaista lääketeollisuudessa oli olla töissä

Millaista lääketeollisuudessa oli olla töissä

Kirjoitus on julkaistu alunperin FaceBookissa 3.12.2021.

Millaista siellä lääketeollisuudessa oli olla töissä?
Jaan ihan muita syitä varten kirjoittamani vastauksen nyt teille:
Oli hienot työsuhdeautot ja varaa merkkivaatteisiin ja kaikki kollegat oli fiksuja ja nättejä, mutta itse työnsisältö…
”Kun sun vastaanotolle tulee tällainen potilas – eli tyypillisesti nelikymppinen nainen, jonka oire on jatkunut jo jonkun aikaa ja hän kertoo suunnilleen näin… – niin määrää hänelle tätä lääkettä. Jos oireet lievittyvät, voit jatkaa tällä ja tällä annostuksella samaa lääkettä (hänellä on siis tämä ja tämä diagnoosi). Mikäli oireet eivät lievity, kokeile seuraavaksi tätä lääkettä. Jatka näin kunnes löytyy toimiva lääke oireisiin.”
Näin ohjeistin käypähoito-suosituksen mukaan toimivana lääke-edustajana lääkäreitä.
Kuvio taustalla on iso – ja kesti itselleni hetki se ymmärtää.
Lääke-edustajan myyntipuheen kuvailevat sanat: ”tyypillisesti nelikymppinen nainen, jolla…” on markkinoinnin termein segmentointia, jolla pyritään luomaan markkinaa eli alan termeillä ”helpottamaan lääkärin työtä” – siis kertomaan kenelle kyseinen lääke sopii. Jos lääkäri onnistuu kuulemaan tälle lääkkeelle sopivan potilaan kuvauksen tarpeeksi monta kertaa, lääkkeen nimi saattaa tietenkin tulla mieleen, kun kuvaukseen sopiva potilas vastaanotolle saapuu. Aivan kuten TV-mainonnassa on toisto avain myynnin kasvuun myös resepteissä.
Toiston vuoksi isojen (lääke)brändien viestintä pyritään pitämään samanlaisena kaikissa mainoskanavissa ja kaikkien edustajien sanastossa. Tunsin itseni pullakuski-papukaijaksi kiertäessäni terveysasemilla puhumassa samat mainostarinat monta kertaa päivässä välillä kahden kesken lääkärille ja välillä isommille ryhmille lääkäreitä ja hoitajia – jotka nauttivat samalla mukanani tuomia pullia tai lounassalaatteja.
Markkinoinnista vastaavat tuotepäällikkö-kollegat tulivat ”yhteiskäynneille” meidän edustajien kanssa kampanjan aikana varmistamaan, että me kaikki osasimme myyntipuheemme, joita oli tietenkin harjoiteltu myyntikokouksissa sujuviksi. Myyntikokouksissa meille myös opetettiin vastaukset yleisimmin kysyttyihin kysymyksiin. Me edustajat oltiin niin kiitollisia, koska meistä pidettiin huolta! Ei meidän työnantaja lähettänyt edustajia kentälle tyhjin käsin eikä ilman vastauksia. Sisäpiirissä ollessa oli luonnollisesti mahdotonta nähdä kuviota ulkopuolelta käsin. Kummasteltiin vain aina keskenämme, jos joku ”kriitikkolääkäri” osui kohdalle. Nämä kritisoivat lääkärit haastoivat meidän esittämän tutkimustiedon oikeellisuuden tai puolueettomuuden. Joskus he jopa sanoivat meidän esittävän hyvin valikoidusti kyseisen tutkimuksen tuloksia, joihin he olivat tutustuneet lukemalla artikkelin tai tutkimusprotokollan kokonaan. Näitä tilanteita varten meillä oli apuna myyntikokouksissa harjoitellut valmiit vastaukset, ja jos ne eivät riittäneet, lupasimme palata asiaan tarkistettuamme toimistolta/markkinoinnista oikean vastauksen. Omillaan ei tarvinnut selvitä, kaikki sanat sai valmiina.
Ei tarvinnut selvitä omillaan myöskään markkinnoinnissa, jonne siirryin reilun vuoden lääke-edustajana toimimisen jälkeen. Markkinointiorganisaatiossa työtäni oli suomentaa kansainvälisistä markkinointimateriaaleista Suomen markkinalle sopivimmat ja opettaa niiden viesti lääke-edustajien sujuviksi sanoiksi myyntikokouksissa. Kalenteriini tuli kahdenlaiset myyntikokoukset. Ensimmäisissä kävin itse kuuntelemassa Pohjoismaisen tai Euroopanlaajuisen organisaation jakamat toimivat vinkit maailmalta ja sain tavoitteet myynnin kehitykselle Suomessa. Niiden jälkeen tiesin mitä minulta odotettiin, eli mistä minun bonukseni olivat kiinni. Niinpä Suomen myyntikokouksissa siirryin tavallaan vain toiselle puolen pöytää opastamaan edustajia toimimaan globaalin ohjeen lokalisoimiseksi. Näin me tämä kommunikoidaan…
Tätä ylemmäs en isoissa lääketeollisuuden yrityksissä uraani jatkanut, koska lääkemarkkinoinnin viesti kalahti omaan nilkkaan. Olin saanut lääkkeistä suolistooni vaurioita, joiden aiheuttamien oireiden lievittämiseen määrättiin lisää lääkkeitä. Tuntui järjettömältä, tunteettomalta ja typerältä jatkaa kaikkia niitä lääkkeitä, jotka oireita aiheuttivat ja lievittää oireita toisilla lääkkeillä.
Olin jopa aiemmin onnistunut työssäni niin hyvin, että meidän idea kipulääkkeiden maha-suolikanavalle aiheuttamien haittojen hoidosta närästyslääkkeellä, oli ylittänyt uutiskynnyksen puoliyhdeksän uutisissa. Työssäni olin ylpeä siitä, miten sain lääkettä lääkkeen haittoihin -ajatuksen läpi, mutta omassa suolistossa se ajatus ei enää sulanutkaan närästämättä.
Minusta tuli lääketutkimuskriitikko, jolle ei markkinoinnin tekemät ympäripyöreät vastaukset enää riittäneet.
Aikani pullia kuskaavana papukaijana oli tullut täyteen.

Vastaa