Uutta tekstiä tehdessä täytyy kirjoittaa paremmin jo aiemmin kirjoitettuja asioita. Tässä tunteiden tunteminen siten kuten sen tänään osaan kertoa.
Tunteiden taajuudet
Tilan tunnelman voi aistia ja toisen ihmisen tunnetila näkyy hänestä päälle. Biologian kirjoissa ihmisellä kerrotaan olevan näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Tuntoaistilla tunnemme omat ja toisten tunteet. Tuntoaistin voisi nimetä uudelleen tunneaistiksi. Aivan kuten korvan kuuloluut ottavat vastaat ääniaaltojen värähtelyä ilmasta, meidän tuntoaistimme ottaa vastaan tunteiden lähettämää värähtelyä. Tunteet ovat värähtelyä, kuten ääniaallotkin, siksi me tunnemme omat ja toisten tunteet aivan kuin ne olisivat kosketeltavia. Värähtely saa tunteet tuntumaan kehossa– omat ja toisten.
Värähtelyn mittayksikkö on hertsi, Hz. Laboratoriotekniikalla mitattuna ihminen aistii tunteiden värähtelyä 20 ja tuhannen hertsin alueelta. Mitä korkeampi värähtely, sitä kepeämpi tunne. Ihmisen elämässä jokainen tunne on olennainen. Korkeampi ei ole yksiselitteisesti parempi, mutta kepeämpi se on. Klassinen jako pelko- ja rakkaustunteisiin kulkee 200 hertzin kohdalla. Alle 200 hertsin taajuudella värähtelevät tunteet ovat niin sanottuja pelkotunteita ja yli 200 hertsin taajuudella värähtelevät tunteet ovat niin sanottuja rakkauspohjaisia tunteita. Jako ei ole kahteen, vaan koko asteikon laajuinen, kuten pianon koskettimet tai valon määrä hämärästä yöstä keskipäivän kirkkauteen. Kauhein tunnetila ihmisen elämässä on se, kun mikään ei tunnu miltään.
Kahdenkymmenen ja tuhannen hertsin väliin asettuu seitsemäntoista yksittäin mitattavaa tunnetta, jotka välillä esiintyvät yksinään, ja usein yhdistelminä joita kutsumme esimerkiksi yksinäisyydeksi, masennukseksi ja kateudeksi. Näistä seitsemästätoista yksittäisestä, eli mitattavasta, tunteesta häpeä, syyllisyys, apaattinen, suru, halu, ärtymys ja ylpeys jäävät alle kahdensadan eli niiden perusvirettä hallitsee pelko. Pelko oman huonommuuden paljastumisesta ja varmuus siitä, että minä en ansaitse hyvää tai ainakin aivan varmasti minä menetän kaiken hyvän, mitä ehkä joskus saavutan, vaikka enpä uskalla edes unelmoida, koska en koskaan kuitenkaan saa niitä toteutumaan. Jatkuva puute ohjaa käytöstäni, eivätkä huolenaiheet koskaan lopu. Minua kohtaa toistuvasti vääryys ja epäoikeudenmukaisuus. Valintojeni taustalla on varrmuus siitä, että vaikka kuinka hyvin onnistuisin, minä tai joku toinen voisi tehdä paremmin tai joku toinen kuitenkin varastaa minun saavutukseni omiin nimiinsä.
Kahdensadan ylittävien tunteiden pohjavire on rakkaus, luottamus elämän kantavaan voimaan. Rohkeus kääntää pelot elämänuskoiseksi tavoitteiden toteuttamiseksi. Neutraali ei anna menneisyyden pettymysten himmentää tämänhetken mahdollisuuksia. Innostunut lähtee kohti uutta. Hyväksyntä ottaa vastaan maailman sellaisena kuin se on ja kunnioittaa itseään. Rakkaus ilmenee elämän arvostamisena, riemu saa tanssimaan laahustamisen sijasta ja rauha tuo sisimpään luottamuksen, kyvyn olla oma itsensä ja jättää muiden mielipiteet heille. Tuhannen hertsin taajuudella värähtelevä valaistuminen tarkoittaa elämän kokonaisuuden ymmärtämistä, syy-seuras-suhteiden näkemistä ja merkityksellisyyden kokemista.
Kun joku tuntuu loistavan iloa ympärilleen ja joku toinen näyttää myrskynmerkiltä, sinun tuntoaistisi poimii hänen lähettämää värähtelyä ja mielesi ymmärtää viestin, jonka mukaan osaat tilanteessa olla. Tunteita voi mitata lämpökameralla, samasta syystä, tunteiden värähtelyn vuoksi. Ja aivan kuten erilaiset ääniaallot aiheuttavat sinussa erilaisia reaktioita, myös erilaiset tunneaallot muokkaavat kokemustasi.
Rakkauspohjaisten tunteiden ohjaamana tehdyt valinnat rakentavat elämästä merkityksellistä. Jotain peläten tehdyt valinnat aiheuttavat kärsimystä.
Isolla osalla elämän valintoja taustalla ohjaava perustunne on häpeä. Häpeän johdattama ihminen ei uskalla tulla esiin omana itsenään, ei varsinkaan nautintoa jakaakseen.