Miksi ihmisen pitää kokeilla vaikka tietää!!

Tunkkainen, tuskainen, turhautunut, jomottaa, kuumottaa, niska jumissa, päätä särkee, housut kiristää, kireä olo. Aivan absurdit oireet, varsinkin kun alkaa miettiä millainen olo oikeasti onkaan, niin jopas nousee epämieluisia sanoja oloa kuvaamaan.

En juonut alkoholia, ei siitäkään tällainen olo tulisi! Minä söin pari palaa lampaan lihaa ja lehmänmaitojäätelöä, joka sisälsi myös valkoista puhdistettua sokeria. Ja nukuin pehmeällä patjalla ja varmastikin join liian vähän vettä.

Muistan tämän olon, tällaista se ennen oli, silloin kun en vielä tiennyt, että parempikin olo on mahdollinen.

Mutta miksi piti kokeilla?? Olen minä kokeillut ennenkin, ja huomannut, että kyllä minun kehoni fyysiesti tällaisesta epäsopivan ruuan syömisestä/sulattamisesta jo selviää. Kroppa on niin iskussa, että kyllä minä voisin syödä mitä vain. Mutta miksi tehdä niin? Kun syömällä itselleni sopivinta ruokaa, minulla on minulle sopiva olo. Energinen, pitkäpinnainen, rauhallinen, sovitteleva, nokkela, pidän itsestäni enemmän sellaisena.

Huonommin sulava ruoka tekee koko elämisen minulle huonommin sulavaksi, huonommin sopivaksi. Tuntuu kuin nousisi kriisitilanne minun ja maailman väliin asioiden sujumista sotkemaan.

Miksi ihmeessä siis kokeilin? Reissussa oltiin joo, mutta vain vuorokausi ja seurassa, jotka on tottuneet mun ”omituisiin” ruokiin ja preferensseihin ja jotka tykkää niitä itsekin syödä. Omien lasteni kanssa siis käväisin Tallinnassa kylpylässä.

Lapsetkin on tuossa ihan ähkyisiä. Kommentoivat, että ei enää tällaista ruokaa. Toinen heistä laittoi hetki sitten terminaalissa kerran haukatun jäätelön roskiin. Otti vettä mieluummin. Lapset on niin ihania. Saisivat syödä mitä haluavat (varsinkin tällä reissulla), mutta huomaavat itse miten ruoka vaikuttaa oloon. Onneksi ollaan jo kotiinpäin matkalla. Eikä syödä iltapalaa laivalla, vaan vasta kotona, on huomenna parempi olo.

Ehkä nämä kokeilut joskus loppuvat. Tai jos edes niiden välit pitenisivät. Kyllä ihminen oppii – iästä huolimatta ja takapakit kuuluvat eteenpäin menoon. Sitä odotellessa otan torkut tässä matkan ratoksi.

Voikaa hyvin. Jos haluat inspiroitua kokeilemaan uudenlaisia ruokia, uudenlaista oloa, laita viestiä. Saat ohjeita sen mukaan millaisesta kokeilusta tai muutoksesta olet kiinnostunut.

Ps. Kuvassa pienemmän lapseni petsit ihmettelevät ”kökköä”. Maistoin jopa karkkia, mutta en kyennyt kuin yhteen puraisun aloitukseen ennen kuin piti sylkäistä pois suusta. Siinä meni raja. Isompi lapsi haki laivan kaupasta merilevälastuja – kaikkien herkkua.

Entinen karkkinisti täällä päivää.