Kun laitan itseni lokeroon, johonkin luokkaan, määritelmään, vaihtoehtoon kuten vaikka sanon olevani introvertti extrovertin sijaan, en kerro mitään itsestäni muille.  Paitsi jos minun ja kuulijan määritelmä introvertille on täysin identtinen.
Kuinka usein se on?
Harvoin.

Minulle introverttiys on  yksin olemisesta nauttimista. Yksin oleminen voimistaa minua kuin verkkovirtaan kytkeminen lataa akkua. Introverttiys ei vähennä tarvettani yhteisöllisyydelle, bileille, yhdessä nauramiselle, asioiden jakamiselle, eikä se vähennä kykyäni olla esillä tai puhua suurille joukoille lavalta. Jollekin toiselle se tarkoittaisi juurikin sitä, ja siksi sanomalla olevani introvertti, voisin antaa itsestäni ”väärän kuvan” hänelle. Tästä syystä aina kyselen kaikilta, mitä tarkoitat tuolla käyttämälläsi sanalla. Yritän ymmärtää sinua sellaisena kuin sinä maailman koet, koetan auttaa sinut pois yhdestä laatikosta, jotta näkisit niitä olevan useita.

Jokaisella sanalla, jokaisella määritelmällä, jokaisella lokerolla on oma merkityksensä ja määritelmänsä meille jokaiselle. Kissa-sana kehräykseen nukahtajalle tarkoittaa aivan eriä kuin hänelle, joka peilistä näkee arven kauan sitten saamastaan kynnen raapaisusta kasvoihin. Jos sanon olevani kissa-ihminen näille kahdelle, he puolestaan luokittelevat minun luonteeni hyvin erilaiseksi omista kissa-ihminen-määritelmistään lähtien. En tiedä mahdunko edes omaan määritelmääni kissa-ihmisestä, vaikka kissoista pidänkin. En siis kerro olevani kissa-ihminen, vaan sanon arvostavani kissoja.

Jos minä laitan itseni yhteen laatikkoon ja sinä olet omassasi ja sieltä me katsomme toisiamme ja koetamme kommunikoida, niin kuinka hyvin me voimme ymmärtää toisiamme. Entä jos kerrot minusta Hänelle, joka katsoo sekä sinua että minua Hänen omasta laatikostaan. Vieläkö on mahdollista, että puhumme edes samasta asiasta?