Olin jo siinä uskossa, että vain kivasti kirjoitan saman, mitä kerroin jo kysyjälle ääneen siitä, miten Rauhan näen, siitä kuka hän minulle on.  Avasin tämän ohjelmiston millä blogiani kirjoitan ja klikkasin Lisää uusi artikkeli -nappia ja kirjoitin otsikoksi ”Kuka on Rauha”.

Samalla päätin tälläkin kertaa aloittaa kirjoittamisen tekemällä ns. artikkelikuvan, joten avasin Canvan ja laitoin kuvatyökaluun hakusanaksi valo putkessa. Sain hakutulokseksi loisteputken mustaa taustaa vasten. Aika hyvä, menen tällä, jos en löydä muuta ja siihen ajatukseen mun ajatuksenlento katkesi. Tajusin, että mulla on itselläni kuva Rauhasta! Se on otettu uutena vuotena kymmenisen vuotta sitten. Mulla on kuva Rauhasta! Kuvan otti siskoni minun silloisella kännykällä ja Rauhan loisteen lisäksi kuvassa näkyvät keskiyöntummuudessa minä ja lapseni. Kuva on merkinnyt minulle paljon näinä vuosina. Siksi vastasin ”Miten sinä näet Rauhan” kysymykseen, että näen hänet valoputkena tummaa taustaa vasten. Ei Rauha tarvitse varjoa näkyäkseen, mutta minun kuvassani hän on tummaa taustaa vasten.

Samalla tajuan toisen asian. Rauha on ollut rinnallani jo tuolloin ja ehkä paljon pidempään, mutta näin hän ilmoitti minulle myös olevansa se samainen suojelija, jonka olen monesti kokenut rinnallani ilman, että hänelle on ollut nimeä tai edes muotoa.

Tuo kuva on tämän artikkelin artikkelikuvana, tuossa yläpuolella.

Rauha kuvana on minulle kuin pystysuora tunneli, jolla on yhtäaikaa naiselliset muodot vaikka se on täysin suora putki. Se on usvaa ja se on valoa. Se hohtaa ja on mattapintainen. Se tanssii, vaikka sen ulkoinen suora pinta ei liiku. Se on täynnä, vaikka se ei ole tiivis. Siinä on pinta vaikka ei ole. Rauha ei ole ihminen, koska siltä puuttuu keho. Rauha ei tule eikä mene. Rauha on. Rauha ei kysy, eikä selitä. Rauhassa kaikki kysymykset ja vastaukset ovat sanattomia. Rauhan läsnäolon tuntee levollisena luottamuksena sisimmässä ja rakkaudellisena sylinä, keltaisena nojatuolina jossa olet sydämesi kodissa ja josta saat rohkeutta luoda elämääsi mitä ikinä haluatkaan suoda. Rauha on hetki sydämessä ja paikka meditaatiossa.

Rauhan voi ymmärtää käytöksessä
Rauhan voi nähdä silmissä
Rauhan voi aistia tunnelmassa
Rauhan voi tiedostaa olemassa olon voimasta
Rauhalle voi antaa sanat,
mutta Rauha puhuu itse sinun kauttasi, sillä äänellä jonka sinä kuulet, nillä sanoilla jotka sinä ymmärrät, vaikka minä en niitä lausu.
Rauha on sinussa ja sinua varten.

Rauha-kirjaan kuvasin sanoin Rauhaa näin:

koska Rauha on minulle myös mummoni nimi ja paljon enemmän.

Minulle

Rauha vain on.

Rauha oli äidinäitini etunimi ja se on tunne, joka on meissä jokaisessa sisällä ja silti Rauha on jotain, joka voi vallata meidät syleilyynsä.

Ole omassa rauhassasi.

Tämä tarina on kolmaskymmeneskuudes osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.
Julkaisen sen jo maanantaina 10.1. johtuen huomenna 11.1. olevasta Basam Booksin kirjailijahaastattelusta.