kotikoti

 

Minulla on nykyisin hyvä olla. Sydämeni on levollinen ja näen hyvää kaikessa. Lapsuuden vietin Kainuussa enemmän valo-olentojen kuin ihmisten seurassa. Ensimmäisen työuran tein kauppatieteiden maisterina lääketeollisuudessa. Siellä henkisyys ei ollut pääpuheenaihe, eikä vaihtoehtoisia tai täydentäviä hoitomuotoja ollut olemassa, korkeintaan hierojalla käytiin rentoutumassa. Yksi mieleenpainuvia hetkiä lääketeollisuusvuosilta on se, kun kollega kertoi heränneensä aamulla todella flunssaisena ja ottaneensa kuumetta alentavaa, nenää avaavaa, silmiä kirkastavaa, kurkkua pehmentävää, keuhkoja-avaavaa ja hoitavaa sekä sydämen sykettä laskevaa lääkettä. Hän koki olevansa aivan loistavassa vireessä tekemään töitä ja siemaili samalla aamun kolmatta kahvikupillistaan. Siitä että flunssa voisi olla kehon viesti levon tarpeesta ei puhuttu lainkaan. Lääketeollisuudessa osa kollegoista ei itse käyttänyt yhtäkään lääkettä ikinä, koska he tiesivät liikaa sivuvaikutuksista. Toiset käyttivät kaikkea mahdollista kaikkiin vaivoihin, koska se oli mahdollista ja turvallista. Olin itse päätynyt käyttämään mitä vain, joka auttoi oireisiin annosteluohjeista välittämättä. Ensimmäisen kerran kummastelin tätä lääkkeiden runsasta käyttöä, kun itseäni nuorempi, vähän yli 20-vuotias kollega kertoi saaneensa kolmannen loppuelämälääkityksen samana aamuna talon lääkäriltä. Jokin sydämessäni kuiskasi, että sama oli tapahtumassa minulle.  Minulla oli krooninen migreeni, akne, selkä kipeä, jännityspäänsärkyä, hengitysvaikeuksia, todella hankala siitepölyallergia ja sydämessä satunnaisia voimakkaita lisälyöntejä. En pystynyt seisomaan yhdellä jalalla, ihmissuhteeni olivat pinnallisia ja takkuisia. Olin aina töissä tai harrastamassa jotain tai vähintäänkin katsoin leffaa. Hiljaa itsekseni en ollut koskaan.

Itseeni tutustuminen lähti vasta, kun lääkkeissä tuli raja vastaan. Oli pakko selvittää mitä ihmisen oikeasti pitää syödä, koska halusin olla elinvoimainen äiti lapsilleni, vaikka suolistoni oli hajonnut ja loputkin toimintakyvystäni kadonnut. ”Suolisto käsittelee ruokaa ja ajatuksia” -totuus jyskytti päässäni raivoisasti ja vei minut biokemian ja kiinalaisen lääketieteen luennoille, somaattisen pilateksen ohjaajakoulutukseen, reikihoitajakursseille, tunteiden syövereihin ja testaamaan kaiken omassa kehossa ja elämässä. Olen oppimastani kirjoittanut Kehon korjausopas -kirjan vuonna 2018 ja Merkityksellinen minä -kirjan Marika Sarhan kanssa vuonna 2019.

Tällä hetkellä työstän Rauha Elämän hyvinvoinnin parantaja -kirjaa syksyksi 2021 ja Sohvi Nymanin kanssa yhdessä kirjaa tunnetarinoista kevääksi 2022.

Ajatuksiani löydät näiltä sivuilta ja somesta eri puolilta:
Pinterest
Rauhan ryhmä Telegramissa
Facebook
Instagram
YouTube-kanavalleni pääset esim. tämän Kehon korjausoppaan Oma Tarina -videon kautta

LinkedIn kertoo työurani yksityiskohtia

Ilo tutustua sinuun. Kunnia saada sinut sivuilleni.