Ihmisessä on kolme toiminnan keskusta eli sydäntä: päässä, mahassa ja sydämessä. Ne kaikki jopa sisältävät samanlaisia aivosoluja kuin ne joiden olemme tottuneet ajattelemaan olevan vain päässä, aivoissa. Suolistossa ja sydämessä aivosolut muodostavat pinnan, enemmän levymäisen rakenteen kuin poimuisen massan kuten aivoissa, mutta pohjimmiltaan ne ovat aivosoluja. Kolme keskusta tarvitsevat samoja ravinteita ja arvostavat yhtä lailla unta ja liikettä. Ne kaikki tuntevat, ja niiden tuntemuksista puhutaan arkikielessä koko ajan:
- Päätä kiristää, ottaa päästä, pää räjähtää, pää on ihan tyhjä, pää tuntuu raskaalta, pää on pilvissä…
- Sydän syrjällään, sydän räjähtää, sydän pakahtuu, sydänsuru, sydän hakkaa, sydäntä kouristaa, sydän lepattaa…
- Mahaa kipristää, perhosia vatsassa, sisällä kuplii, maha on pinkeänä, en sulata tätä, vaikeaa sulattaa, helposti sulavaa, pitää sulatella asiaa…
Kolmen sydämen välillä kulkee kiertäjähermo eli vagushermo vieden enemmän informaatiota vatsasta aivoihin päin kuin aivoista vatsaan päin. Suolisto ja sydän ohjaavat ihmistä – vaikka aivot koettavat väittää vastaan. Siksi ihminen tarvitsee niin kehon kuin hengen ravintoa. Kolmen sydämen yhteistyö synnyttää tunteiden, ajatusten ja tekojen kehän, kierteen ja sen kolmoisvoiman, joka ohjaa kaikkea elämässä.
Tämä kirjoitus on kahdeskymmenesensimmäinen osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.