Oma kuva itsestäni itselleni on vaatinut eniten työstämistä matkallani oman elämäni unelmientoteuttajaksi. Vaikka en haluaisi myöntää, on silti totta, että käsitykseni itsestäni on ollut suurin rajoitteeni ja hidasteeni – ja on aina – koska mikään muu ei oikeasti estä minua kuin minä itse. Vaikka mitä ympäristöni kommentoisi tekemisistäni, haaveistani ja tuloksistani, oma reaktioni heidän kommentteihin on se ratkaiseva.
Ilkka Koppelomäki puhuu Saat mitä haluat -kirjassaan selkeästi harjoittelusta. Olen mitä olen, koska olen harjaantunut olemaan tätä. Jos harjoittelen olemaan jotain muuta, kehityn harjoittelun myötä olemaan sitä. Olin harjoitellut olemaan suolistovaivainen, kauppatieteiden maisteri, lääketeollisuuden edustaja, avainasiakaspäällikkö, tiiminvetäjä, huonovointinen, väsynyt ja ruokaan kyllästynyt. Itselleni ainut tapa kehittyä oli romuttaa käsitykseni itsestäni täydellisesti. Olin kyllä jo lähtenyt pois oravanpyörästä, uraltani kansainvälisissä isoissa firmoissa, mutta se ei ollut vielä poistunut omakuvastani. Pestauduin promofirmoihin promotytöksi. Hengasin vuoden 2018 itseäni reilusti nuorempien kanssa erilaisissa tapahtumissa ja kaupunkien kaduilla promottamassa surkealla tuntipalkalla uutuuskeksejä, kännyköitä ja karkkeja. Kuvittelin alkuun, että pointtina oli tienata ulkoilusta, saada hetkiä irti tietokoneesta ja Kehon korjausoppaan kirjoittamisesta, mutta loppupeleissä tärkeintä olikin saada itseni irti siitä mallista, siitä omakuvasta, jota olin harjoitellut vuosia, sisäistänyt niin hyvin, että se esti uranvaihdoksen kirjailijaksi ja luennoitsijaksi. Elämä on ihana. Se tarjoaa juuri niitä mahdollisuuksia, joita tarvitsen.
Tämän tietenkin tajusin vasta myöhemmin, miten tärkeää juurikin itseni kehittymiselle oli, ei vain lakata tekemästä aiempaa, vaan tehdä välissä jotain ihan absurdia, joka toimii kuin käynnistä uudelleen (ja akku irti) kännykässä toimivuuden parantamiseksi. Tämän jälkeen en enää ihan tiennyt kuka tai mikä olen. Minulla oli historiaa (tästä Linkedinprofiiliini), mutta se ei vastannut nykyhetkeä laisinkaan. Nykyhetki ei ollut sitä mitä halusin jatkaa, joten sisältäni nousi inspiraatio miettiä kuka ja mitä haluan olla ja aloittaa harjoittelu sitä kohti.
Jollain tavalla suosittelen tätäkin kokeilemaan. Vanhan statuksen hajottamista, jotta raunioille voi nousta uusi ihminen.
