You are currently viewing Kalevalan tunteiden tulkkina

Kalevalan tunteiden tulkkina

Kalevala

Kaleva_la

La-pääte tekee paikannimen.

Kalevala on siis paikka jossain.

Kalevan tähti on Sirius. Siriuksella on 12 poikaa. Kalevala-kirjan lopussa syntyy neitseellisesti uusi kuningas, jolle väistyvä kuningas antaa tunnustuksen. Kalevalassa maailman taru alkaa sotkan munasta ja pitkäikäisestä miehestä, joka lopuksi löytää elämänsä tarkoituksen soittamisesta. Yhtymäkohtia Kalevalasta muihin kansantaruihin ja sagoihin on paljon. On mahdotonta sanoa varmaksi mikä tarina oli ensin ja mikä syntyi kopiona toiseen kulttuuriin.

Kalevalassa minua kiehtoo eniten feminiinin ja maskuliinin liitto.

Feminiin ja maskuliinin pyrkimys tasapainoon, rauhaan, yin ja yang, täydellisyys yhdistyneinä, ja myrkyllisyys erillisyyteen korostuneena.

Kaikki mitä Kalevalassa tehdään, tehdään naisen vuoksi.

Tee tuo, tämä ja vielä se, niin saat Pohjan Neidon palkinnoksi. Ja mies tekee.

Koska Pohjan Akka tekee, miehet reagoivat.

Feminiini on syy tehdä. Maskuliini on tekijä, feminiinistä motivoitunut toimija.

Feminiini on tunne, maskuliini on ajatus, joista yhdessä muodostuu teko ja näistä kaikista yhdessä Tunteen, ajatuksen ja tekojen kehä. Ei ole yhtä ilman toista, eikä kahta ilman kolmatta ja kolmas synnyttää ensimmäisen ja toisen.

(Näin syntyy myös feminiinin ja maskuliinin tasoittava parisuhde, mutta siitä toiste lisää.)

Tunteen ja tekeemisen liittoa Kalevala koettaa meille kertoa, samoin kuin ikiaikaista sankarin tarinaa. Kalevala kertoo maailman vanhinta satua, jonka toisintoja kaikki (toiminta)elokuvat ovat. Sitä kertovat Taru sormusten herrasta, Avatar, Rambo, Truman Show jne Kalevalan lisäksi. Ikiaikaisessa sankarin tarinassa on kahdeksan vaihetta.

  1. Liiallisen kiltteyden kuolema
  2. Omista varjoista tietoiseksi tulo
  3. Sellaiseen toimeen ryhtyminen, joka voi epäonnistua
  4. Jonkun pelottavan myöntäminen
  5. Sen pelottavan kohtaaminen
  6. Hyvän ja huonon erottelukyvyn vahvistuminen
  7. elämän syklisyyden ja kaikkien tunteiden salliminen
  8. Oman voiman käyttöön ottaminen

Sankarin kasvutarina johtaa siihen, että ei ole enää ketään ketä syyttää, eikä hyvä ja huono ole enää täysin toistensa vastakohtia.

Liiallisen kiltteyden kuolema, joka monissa lastensaduissa on äidin kuolema, saa aikaan sellaisen muutoksen, että tulevan sankarin on pakko nousta sohvalta ja alkaa tehdä asioita toisin. Kukaan ei katsoisi montaa sellaista elokuvaa, joka kertoisi saamattomasta, sohvalla lojuvasta tyypistä tai työn ja kuravaatteiden pukemisen rytmittämää arkea ilman mitään muuta. Silti se on sitä elämää, jota on helppoa jäädä suorittamaan. Oman elämänsä sankarit syntyvät elokuvissa ja elävässä elämässä muutoksen läpikäymisen kautta ja omien rakkauden piirtämien rajojen sisällä.

Kalevalassa Aino lipsahtaa kiveltä, koska hän ei elä todeksi omaa totuuttaan. Hän luovuttaa, koska veli ja äiti ovat usuttamassa häntä vaimoksi miehelle, jota Aino ei halua. Aino ei koeta löytää tilanteesta hyvää, ei kasvaa Väinämäisen vaimon rooliin, ei puolusta omaa kantaansa eikä omaa valinnan oikeuttaan. Aino lipsahtaa kiveltä.

Aino uhriutuu. Hän ei piiloudu tunteeltaan, mutta hän ei myöskään lähde tutustumaan siihen, eikä matkalle kohti omaa itseään.

Kalevalassa Marjatta tietää mikä on hänen totuus ja puolustaa sitä kaikkia vastaan. Hänen totuudessaan puolukka on hänen poikansa isä ja lähtee kotoa metsään synnyttämään, koska kotiväelle ei tarina puolukasta mene läpi. Puolukan poika latelee Väinämöiselle totuuksia kahden viikon ikäisenä ja todistaa Marjatta-äitinsä sanat todeksi.

Pohjan Akka pelkää menettämistä enemmän kuin mitään muuta. Hän puolustaa omaansa sellaisella vimmalla, että on sodassa koko maailman kanssa. Alkuperäisessä Kalevalassa, ensimmäisessä painetussa versiossa, Pohjan Akka muuttuu lopuksi Rauhan Kyyhkyksi. Pohjan Akka symboloi toksista feminiiniä ja toksista maskuliinia. Myrkkyä kaikissa muodoissaan, joka syntyy siitä, että hän ei koe olevansa turvassa, ei koe olevansa arvokas ihan sellaisena kuin on, vaan on pakko esittää, pakko puolustaa, pakko hyökätä ensin.

Väinä on suvanto kohta joessa, ja se kohta missä joki laskee mereen. Vesi edustaa unimaailmassa ja henkisillä matkoilla tunteiden elementtiä. Me hukumme ja uppoudumme tunteisiin, tunteiden hyökyaallot vyöryvät päällemme ja haukomme henkeä niistä selvittyämme. Joki on pienempi kuin meri. Aivan kuin yksilö löytäisi paikkansa yhteisössä, aivan kuin erillisyys löytäisi uomansa kohti ykseyttä, kohti suurempaa.

Vaka vanha, iänikuinen. Sama vanha ja iätön, aina ollut ja aina on oleva. On. Oleva. Minä olen. Ajaton. Ikuinen.

Tietäjä. Kokemuksista kasvaa näkemyksiä, osaamista, tietoa, kykyä ymmärtää. Tietäjäksi valaistutaan, koska tiedon valo valaisee käytyä polkua ja kaikki näyttäytyy jälkikäteen selkeänä.

Ilmarinen tekee alkemistin työt ja saa palkintonsa. Hän takoo ja kyntää. Hän tutkii, muokkaa uudeksi ja käy läpi kaiken mitä vastaan tulee. Hän kulkee läpi varjojen laaksojen ja tunteiden polun kohti valaistumista, jota Kalevalassa edustaa Pohjan Neito. Palkinnoista suurin.

Henkisessä ja uskonnollisessa kirjallisuudessa palkinnoista suurin on laaja ymmärrys tai ikuinen elämä. Kalevalan miesten elämästä kertovassa tarinassa on luontevaa, että palkinnoista suurinta kuvaa kaunis, nuori ja osaava vaimo.

Kalevala siis kertoo tunteiden voimasta. Kalevala kehottaa tutustumaan omiin tunteisiin, omiin pohjamutiin, löytämään vaikuttimet tekojen takana, puolustamaan omia rajojaan, julistamaan omaa totuuttaan ja etsimään rauhaa kaikkeuden ja kaikkien kanssa. Miekkaa tarttumista merkityksellisempää on tarttua kanteleeseen ja antaa sävelten kantaa värähtelyä maailmaan. On merkityksellistä pysähtyä hetkeen, jakaa oppimaansa ja kuunnella toisia, antaa toistenkin elää ja uusien kuninkaiden nousta. On aika nousta ja lähteä. On aika olla. Olla. Ihminen on olevainen. Human being, ei human doing. Minä olen.

Se on aina tämä sama tarina. Aina ja joka kerta. Vaikka kuka guru väittäisi uudeksi ja omaksi keksinnökseen, se on aina tämä sama.

Sama rakkaudellinen toive ja käsky:

Tunne itsesi

Ja sama lupaus:

Tien päässä on palkinto.

Ja samat lohduttavat sanat matkalaiselle:

Olet jo perillä. Voit mennä vain itseesi. Sinä itse olet se palkinto mitä tavoittelet.

Vastaa