Kääntäessä pitää kääntää asia, tarkoitus, merkitys, ei sanoja. Silti me on käännetty englannin kielen Self Love suomeksi itserakkaudeksi. Omalla itserakkauden löytämisen polullani tämä sana on tuottanut hankaluutta ja koska viime viikolla yritin selittää hieman suomea puhuvalle amerikkalaiselle ystävälleni miten eriltä itserakkaus kuulostaa minun korvissani kuin self love, niin täytyy vähän purkaa aihetta tännekin. Ehkä joku toinenkin on asiaa pohtinut.
Itserakas on minulle peilin edessä istuva henkilö, joka huokailee omaa erinomaisuuttaan, ja näkee kaikki muut ihmiset itseään vähemmän arvokkaina.
Itserakkautta pidetään toisten rakastamisen edellytyksenä ja rakkauden vastaanottamisen edellytyksenä.
Olenko ainut, joka näkee tässä ristiriitaa? Mä tiedän olevani sanoihin ja nyansseihin tarttuja, mutta silti..
Voitaisiinko keksiä uusiosana?
Minä näen self loven:
- rehellisyytenä
- kannustuksena
- ymmärryksenä
- eteenpäin menemisenä
- myötätuntona
- tekoina itsen hyväksi
Ihminen jolla on selflovee on
- rehellinen itselleen siitä kuka ja mitä on
- tietää ominaisuutensa
- tietää osaamisensa
- ei valehtele itselleen itsestään
- ei väitä olevansa täydellinen
- ei väitä olevansa kaikessa epäonnistunut
- tunnistaa ne piirteet itsessään, joita haluaisi kehittää ”paremmiksi”
- kunnioittaa itseään
- ei hyväksy mitä tahansa keneltä tahansa
- on samanarvoinen muiden kanssa
Selflovettava ihminen tekee asioita itsensä eteen, omaksi hyväkseen, omaksi ilokseen ja ymmärtää tekevänsä silloin myös kaikkien läheistensä elämästä parempaa ja jakavansa kannustavaa esimerkkiä.
Ennen kaikkea hän on rehellinen itselleen ja toisille itsestään ja tästä syystä hän on rakastettava ja rakkauden vastaanottamisessa onnistuva.
Itserehellinen kuulostaa typerältä sanalta, mutta henk.koht. samaistun itserehellisyyteen enemmän kuin itserakkauteen.
Entä sinä?
Muutetaanko mielikuvaa sanasta itserakas vai keksitäänkö uusi sana?
