Kaikki alkoi, kun aloin tutkailla elintapojen vaikutusta mun oloon. Siis hämmästellä itselleni sitä, että miksi ei-viralliset ohjeiden mukainen ruoka, liikunta ja ajattelu tuntuu paremmalta kehossa kuin virallisten ohjeiden mukaan eläminen. Missioni löytää vastaus kysymykseen: ”Mitä ihmisen oikeasti pitää syödä?”, johti paljon isompiin kysymyksiin ja maailmankuvaa muuttaviin vastauksiin.
Voi Hyvin -lehti kertoi jo pari vuotta sitten tarinaani ”näkymättömän näkemisestä”, joka on ollut osa mun ”normaalia” koko elämäni, mutta josta en puhunut moneen vuoteen, koska en osannut käsitellä ihmisten reaktioita siihen. Toleranssi on karttunut, nyt mulle on ihan sama mitä mieltä joku on mun normaalista <3
Kuitenkin,
Kaikki tämä hämmästely, tutkailu, vertailu, kokeileminen, tiedon kartuttaminen johti siihen, että en enää uskonut mihinkään. Näin kaiken vain mielipiteinä, uskomuksina, kommentteina, välähdyksinä kokonaisuudesta. Se vapautti. Opin päästämään irti siitä mitä pidin totena ja normaalina. Ihan sama oliko tutkimuksen mukaan aprikoosi parempi kuin taateli vai ei, väliä oli vain sillä mitä se minun keholleni ja ololleni teki tänään teki. Viimeviikon kokemukseni päti viime viikolla, ei välttämättä enää tänään.
Tutkimuksia olen lukenut monia.. Lääkäreille lääkkeistä kertoessa viitattiin aina viimeisimpiin tutkimuksiin ja sitähän minä tein työkseni. Osaan kaivaa yksityiskohtia tutkimuksista ja tehdä niistä otsikoita ja osaan yhdistää dataa laajemmiksi laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tietenkin. Se oli mun työtä, minut koulutettiin siihen. Siellä oli tietyt tarkoitukset minun ja kollegoiden kouluttamiseen, mutta samat keinot toimivat kyllä ravinto- ja liikuntatutkimusten lukemisessa ja uutisten luotettavuuden vertailussa. Oppini sain Big Pharmalta, mutta keinot toimivat kaikkialla.
Joka tapauksessa,
minulle alkoi näyttäytyä sellainen isompi kokonaisuus huomiota epäolennaiseen vievän virallisen viestinnän (sis. uutisten ja urheilun seuraamisen sekä viihdeteollisuuden) takana, jonka tarkoitus ei ollut parhaiten voiva ihminen. Mikään muu kuin tahallinen pahan olon aiheuttaminen ei selitä tätä ”normaalia yhteiskuntaa”, jossa elintapasairauksien sairauksien ja merkityksettömyyden määrä vain lisääntyy – paitsi yksilöissä, jotka eivät tottele virallista ohjetta.
- meille suositellaan ravintoköyhää syötävää
- kaikkea vähänkin ravinteikkaampaa kohtaan esitetään viralliselta taholta negaatiota
- meille ei tarjota juurisyiden selvittämistä oireisiin, eikä juurisyiden poistamista
- lievitetään vain oireita
- viedään koko ajan huomio uusimpiin viihdeohjelmiin ja urheilutapahtumiin, jotta ihmiset istuisivat TV:n ääressä ja näkisivät mainontaa ja eivät saisi sielun ruokaa ulkoilusta ja kehon ruokaa liikkumisesta ja
- kuulisimme vain sitä mitä valtamedia meille kertoo
- elokuvilla luodaan mielikuvaa rakkaudesta, elämisestä, avaruusolennoista.. ihan kaikesta
Sitten vielä se hassuus, että miksi pitää haukkua toimimattomaksi vaikka homeopatiaa, aromaterapiaa, energiahoitoja tai perinteisiä parantamismenetelmiä. Jos ne eivät toimi, ne voisi jättää ihan vain näivettymään omilleen. Ei tarvittaisi hyökkäyksiä niitä vastaan, jos niillä ei kerran ole tehoa.
No mutta sitten,
tämä covid-19-panikointi. Yhtäkkiä ei eristetäkään sairaita (= karanteeni) vaan eristetään terveet (= ihmisoikeusloukkaus), estetään elinkeinotoiminta (= tahallinen haitanteko) ja ihmisille tärkeä läheisyyden tuoma ilo (= henkinen pahoinpitely). Pakkohan tässä on ruveta puhumaan ääneen.
Netistä löytyy todella paljon laadukasta materiaalia mahdollisuuksista mitä tämä on. Katselkaa niitä uutisten sijaan tai edes yhtä paljon ajallisesti kuin annatte valtamedian uutisille huomiotanne. Katsokaa ihan vain uteliaisuudesta tai vaikka siksi, että voisitte kyseenalaistaa ne. Tarjotkaa itsellenne vähän laajemmin mielenruokaa. Mutta. Lopettakaa ajoissa kummankin katsominen, koska pelkoa ei tarvita yhtään lisää.
Mennään kuitenkin takaisin siihen, että mitä me halutaan maailman olevan. Miten ihanassa paikassa, energiassa, seurassa me halutaan olla, kun nämä rajoitukset on lopetettu.. Mikä on se huomisen tulevaisuus, jossa me eletään?
Edellinen normaali ei palaa.
Voidaan kirjoittaa uusi säkeistö vanhaan lauluun …aika entinen ei koskaan enää palaa…
Edellinen normaali ei palaa.
Ei palaa, koska ei pysty. Liian paljon meni jo rikki, uusiutui, lähti lapasesta. On pakko tehdä uutta tilalle.
Jotta voi luoda jotain uutta fyysiseen, on ensin luotava se uutena ajatuksiin.
Jokainen rakennus, silta, projekti, vauva on ensin ollut vain ajatus, idea, mahdollisuus.
Sillä ajatuksella kysynkin sinulta: Mitä haluat ajatella?
Youtube-videoni aiheesta tästä linkistä