Olin Prahassa kenkäostoksilla pääsiäisenä 1998. Myyjä pitää vasemmassa kädessä ruskeaa kenkää ja oikeassa mustaa kenkää ja selkeästi käden liikkeillä koettaa saada minulta vastauksen, että kummat otan. Minä yritän selittää, että haluan molemmat. Opiskelijankin budjettiin mahtui kahdet kengät tuolloisella Prahan hintatasolla ja rinkkaankin, kun oikein tunki. Viimein tartun molempiin kenkiin itse ja suljen ne syliini. Aaaah bokue a kassa, sanoi myyjä ja suuntaa kassalle kenkien parien kanssa. Meillä ei ollut elekielen lisäksi yhteisiä sanoja, mutta bokue a kassa lopetti pantomiinin. Kummatkin kassalle. Kummatkin tultiin iloisiksi. Hän myynneistä, minä edukkaista kengistä.
On muitakin hetkiä, jolloin voi ottaa molemmat. Itse asiassa minun mielestäni, sangen usein voi valita molemmat. Terveyden ylläpitämisessä ja palauttamisessa ainakin voi valita molemmat perinteiset vaihtoehdot. Nimittäin mikä on ”perinteistä”? Sekö joka on tullut tavaksi muutaman vuosikymmenen aikana, vai se mikä oli tapana sitä ennen hyvin pitkän aikaa? Vai se joka on tapana täällä vai se mikä on tapana toisaalla?
Kehon korjaamisessa lempeys, sallivuus, kokeilu ja erityisesti paranemiselle mahdollisuuden antaminen auttaa useammin kuin päättäväinen kieltäytyminen. Valinta on tärkeää tehdä vain sitä koskien, että haluaako voida paremmin vai totuttua huonompaan oloon. Näyttää ainakin siltä, että he jotka ovat päättäneet parantua, kokeilevat kaikkia perinteisiä ja uudempiakin juttuja, joiden suloisesta sekoituksesta joku osanen tai kaikki yhdessä viekin oloa parempaan suuntaan.
Elokuu 2019 on itselleni ollut bokue a kassa -kuukausi. Villasukat jalassa kotona kirjoittamisen sijaan menenkin nyt viitenä päivänä viikossa apteekkiin töihin! Enkä minä edes ole käynyt apteekeissa moneen vuoteen. Kahtiajako kahden perinteen välillä on vähenemässä ja suomalaiset puhuvat enemmän ääneen siitä, että käyttävät muitakin kuin terveyskeskuksen palveluita terveytensä kohentamiseen. Ja se alkaa näkyä katukuvassa, otsikoissa ja jopa nyt apteekissa. Olin jo muutaman vuoden ajan haaveillut retriittikeskuksen johtamisesta ja nyt sain siitä kaupunkiversion! Utopistinen unelmointi kannattaa. Sitä ei todellakaan osaa ihminen kuvitella miten universumi keksii utopistisia unelmia toteuttaa.
Ympyrätalon apteekissa on 2014 helmikuusta alkaen jo tarjottu lääkehoidon lisäksi iho-, jalka- ja suolaterapiaa. Laboratoriossa voi mittauttaa mm. ferritiinit, kilpparit ja verisuonten ”iän”. Tämän lisäksi minä sain nyt projektiksi kehittää ravinto- ja liiketerapiaa myös apteekin tarjontaan. Olen 360*Cafessa usein itsekin neuvomassa lisäravinteiden ja luonnonkosmetiikan valintaa ja tarjoamassa raakaherkkuja ja terveysjuomia. Mutta mikä ällistyttävintä!! Avaamme apteekin alakertaan syyskuun alussa 360*Tila nimisen liiketerapiakeskuksen, jossa ohjaan itsekin pilatesta, mutta johon olen pyytänyt ihania, monipuolisia, osaavia, sydämellisiä asiantuntijoita ohjaamaan meditaatiota ja erilaisia joogatunteja.
Otetaan molemmat -aikakausi alkaa olla totta. Aletaan etsiä oireiden juurisyitä ja hoidetaan ne pois. Käytetään kaikki keinot. Tehdään mitä tarvitaan. Meillä on kaikilla hyvinvointioikeus. Tartutaan siihen. Vaihdetaan kokemuksia keskenämme ja suositellaan hyviä muillekin kokeiltavaksi.
Ajattele miten siistiä olisi tehdä mitä tykkää!
