You are currently viewing Avartuva maailmankuva

Avartuva maailmankuva

Tapasin tänään bisnesten tiimoilta kaksi naista ja kerroin kummallekin tarinaani ”näkymättömän näkymisestä”. Molemmilla oli omat kokemuksensa samasta, eikä kumpikaan kummastellut, eikä poistunut pöydästä minua mollaten.

Kuten tiedätte, olette kokeneet, ja tunnette sydämessänne, tämä on ollut näin jo muutaman vuoden. Elämä avautuu, kaikkinaisuus tule näkyville ja ihminen ei enää niin hämmästy siitä, että aistiemme havaitsemat taajuudet laajenevat. Siitähän on kyse, ei sen kummemmasta. On totuttu ajattelemaan, että näemme kapean osan valotaajuuksista ja kuulemme vain tiettyjä ääniaaltoja. ”Selkokuuleminen, selvänäköisyys” ovat vain aistiemme havaitsemien taajuuksien leventymisiä – ja voimme laajentaa myös hajujen ja tuntemusten kokemustamme.

Näkymättömänä pidetyt tulevat esille.

Minä päätin salata toisilta ihmisiltä kaikissa valinnoissa minua neuvoneet oppaat 13-vuotiaana. 30-vuotiaana olin pakotettu kertomaan niistä jälleen, koska tiesin, ettei poikani kuole, vaikka lääkäri niin luuli. Olin pakotettu, koska äiti joka tietää poikansa selviävän käyttäytyy hyvin eri lailla kuin äiti joka luulee poikansa kuolevan.

Vaikka en ääneen kertonut silloin mitään, niin noina ei-kerrota-tästä-kenellekään vuosina minut oli mm. pidetty hengissä kääntämällä väkisin autoni rattia ja ohjaamalla minut liittymästä ulos huoltsikan pihaan (jossa auton renkaat lukittuivat sähköjen kadottua autosta), ja ohjattu läpi kauppakorkeakoulun pääsykokeista.

Kaikki viisi kirjaani olen kirjoittanut sanelusta ja, niin, onhan näitä.

Elämä on totta.

Ole sinäkin totta itsellesi.

Vastaa