You are currently viewing Anteeksiantamisen kolme tasoa

Anteeksiantamisen kolme tasoa

Anteeksiantamisen tasot Rauha-kirjassa sivuilla 78–80

Tunteiden sulattamisella pyritään menneisyyden neutralointiin ja elämän harmillisten takaiskujen sietokyvyn vahvistumiseen. Siihen liittyy kyky ”päästää irti” eli antaa anteeksi ja unohtaa. Irti päästäminen mahdollistaa tulevaisuuden rakentamisen nykyhetkessä ilman menneisyyden tuomia hyvänrajoitteita.

Irtipäästäminen on myös prosessi, jossa paloittelusta on apua. Pienempinä palasina ison trauman käsittely on aivan erilaista kuin kokonaisena lamauttavalta tuntuvana möykkynä. Esimerkiksi jos joku ihminen on toistuvasti kohdellut sinua huonosti, voit aloittaa hänestä irti päästämisen pienimmästä hankaluudesta ja yhdistää siihen kaiken häneen liittyvän hyvän listaamisen kiitollisuudella. Siitä saat voimaa käsitellä isompiakin asioita. Sitä mukaa kuin tämä ihminen saa sinulta anteeksi, hän muuttuu sinulle neutraalimmaksi, ja ehkä hänen käytöksensäkin muuttuu tai sinä jatkat elämässä eteenpäin ilman hänen ja hänen tekojensa muistelua, mikä pilaa vielä nyt päivääsi.

Paloittelun lisäksi irtipäästämisen prosessiin kuuluu syvenevä anteeksiantaminen. Anteeksiantamista on kolmen tasoista:

1. Selviän tästä eteenpäin.
2. Annan anteeksi mutta en unohda.
3. Unohdan eli päästän täydellisesti irti ja annan anteeksi.

Ensimmäisen tason anteeksiantaminen, selviän tästä eteenpäin -anteeksiantaminen, on pinnallisin tapa päästää tapahtuneesta irti. Se vahvistaa selviytysmoodin kehittymistä elämäntavaksi. Selviytymistaistelua käyvä ihminen ei ole iloisin eikä elämänuskoisin henkilö. Ensimmäisen tason anteeksiantamisen seurauksena tapahtuma tallentuu koteloituna kehon muistiin, josta se jollain tavoin vaikuttaa lähes kaikkeen toimintaan jatkossa. Koteloitunut huono muisto myös todennäköisesti aiheuttaa myöhemmin kipua ja muuta oireilua kehossa.Vanhojen traumojen purussa näitä koteloituneita muistoja nostetaan pintaan eli tuodaan tietoiseen käsittelyyn alitajunnasta ja kerätään niiden avulla ymmärrystä siitä, miten vahvoja ja vaikuttavia negatiivisia malleja ja uskomuksia omaan itseen onkaan tallentunut elämän aikana.

Tiedän, koska sinnittelin selviytymismoodilla itseni kipeäksi.

Toisen tason anteeksiantaminen, annan anteeksi mutta en unohda -anteeksiantaminen, neutraloi ison osan kaunasta ja katkeruudesta, mutta kiitollisuudelle ei kasva vielä mahdollisuutta. Tapahtunut jää vaikuttamaan käyttäytymiseen vähintäänkin tätä ihmistä kohtaan ja/tai myös samankaltaisissa tilanteissa.

Kokeilin tätäkin. Jälkeenpäin on ollut mielelle kiintoisaa havainnoida miten ihan toisten ihmisten tekemisten vuoksi tuli arvioitua väärin uusia tuttavuuksia.

Kolmannen tason anteeksiantaminen, unohtaminen eli täydellinen irtipäästäminen ja anteeksiantaminen, on se tavoitetila, jota menneisyyden neutraloinnilla tavoitellaan. Silloin asia tulee kokonaisuudessaan anteeksiannetuksi. Sen voi tehdä pala kerrallaan, ja jokaisen palan käsittelyn jälkeen vapaus ja sydämessä lisääntyy. Unohtaminen tarkoittaa sitä, että tapahtuneesta voi päästää mielen tasolla irti, eli sitä ei enää ajattele. Kun jotain ei ole enää ajatuksissa, sitä ei ole olemassa. Silloin tämä tapahtuma ei enää vaikuta ollenkaan suhtautumiseen tähän ihmiseen eikä käyttäytymiseen vastaavanlaisissa tilanteissa. Silloin asia on poistunut mielestä: sitä ei todellakaan ole enää olemassa ja siitä on vapautunut.

Annatko itsellesi anteeksi kaiken, mitä olet itsellesi aiheuttanut?

Tämä kirjoitus on neljäskymmenesneljäs osa Rauha-kirjan perjantaijuttuja.

Vastaa