You are currently viewing Ajatuksia aamulla

Ajatuksia aamulla

Yritän ymmärtää, että mieheni on jo lähdössä töihin. Unen verhojen läpi saan sanottua jotain hyvän päivän toivotuksen kaltaista miehelleni, mutta tajuntani on onnellinen siitä, että saan rakastaa tätä kaunista naista. Unimaailmassa olen mies. Samalla pääajatukseni miettii Vihkimys-kirjan* seitsemää vihkimyksen porrasta ja Ervastin neljää maailmaa** ja niiden vihkimyksiä. Sivuajatukseni askartelee japanilaisen pitsineulemallin juoksutusta olkasauman yli. Todellinen mies lähtee töihinsä, jään fyysisesti yksin ja koska en kykene nousemaankaan, annan pääajatukseni kertoa asiansa. Ja pieni sivuraide ajatuksissani, johon samalla olen yhteydessä miettii, että luinko mieheni tuntemuksia?

Joka tapauksessa pääajatukseni pyytää huomiotani ja koettaa mahduttaa Ervastin neljää maailmaa tähän todellisuuteen. Ajatukseni koettaa miettiä, miten voi tavoittaa Ervastin ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen maailmaan ”luokalleen jääneet” sielut tässä todellisuudessa. Tai oikeastaan se miettii, voiko heitä ylipäätään tavoittaa neljänteen maailman vaatimaan ymmärrykseen asti. Jos aiemmin on ollut ymmärryksen taso opittavana per maailma, niin onko toisessa maailmassa voinut ymmärtää myös ensimmäisen maailman opit vai onko vain tämä neljäs maailma sellainen, että se mahdollistaa kaikki ymmärrykset. Ja jos tässä neljännessä maailmassa voi kulkea kaikki neljä askelmaa, niin menevätkö ne samassa järjestyksessä?

**Ervastin neljä maailmat ovat siis: Saturnus, Aurinko, Kuu ja Maa. Saturnuksissa elimme kivinä, Auringossa kasveina ja Kuussa eläiminä. Maassa olemme ihmisiä. Jos jäimme Saturnuksen kivielämän antamaan ymmärrykseen, olemme Maan ihmisinä niitä, jotka uskovat vain yhteen elämään ja maaksi matosten ruuaksi päätymiseen kehon kuoleman jälkeen. Päädyimme kasveiksi Aurinkoon, jos ymmärsimme Saturnuksessa, että elämiä onkin useita. Kasveina palvoimme aurinkoa ja jos emme ymmärtäneet tuolloin omaa voimaamme, olemme täällä Maassa toisten alamaisia, tarvitsemme opettajan, gurun, papin, aina jonkun toisen päättämään omasta puolestamme. Jos ymmärsimme oman voimamme Auringossa ollessa, elimme seuraavaksi Kuussa eläiminä, vaistojen varassa. Jos emme Kuussa ymmärtäneet vaiston ja tunteen eroa, olemme nyt Maassa nautintoon keskittyvinä viihteen suurkuluttajina. Maassa meidän kuuluisi ymmärtää kehon rajallisuus ja päästää siitä irti, jotta meidän ei ns. tarvitsisi syntyä enää maalliseen kehoon uudelleen. Exit the matrix!

(Tässä kehoelämässä en ole Ervastin ajatusten osaaja, ja tämä kirjoittamani perustuu viime lauantaina minulle kerrottuun osin gurun opettamaan ja osin gurua kuuntelemassa olleen viisaan naisen omaan pohdintaan, jonka kanssa minulla oli ilo keskustella. En ole edes varma, että maallisesti muistan tuon viisaan naisen sanat pilkulleen oikein, mutta tarina meni suunnilleen näin.)

Olisiko se tätä samaa mustan aukon edustalla oloa, joka mahdollistaisi sen, että kivetkin voisivat nyt ymmärtää kerralla kaiken ja vapautua maan vetovoimasta?

Ja sitten ajatukseni muistaa, että Ervastinkin kirjallinen tuotanto on tässä ajanlaskussa sata vuotta vanhaa. Se on kirjoitettu ”Tartarian aikaan”, kuten kaikki suuret ajatukset, eivätkä ne siksi päde enää tänä päivänä. Kaikki tuollainen miettiminen on tässä ajassa jo aivan turhaa, koska ne hetket maailmanhistoriassa menivät jo.

Kaikki mikä oli, ei ole enää.

Kuitenkin, vaikka tämän päivän Maa on pahan todellisuus, jostain syystä meitä täällä vielä on, jotka näkevät sen kaikessa kamaluudessaan, eivätkä yritä selittää sitä paremmaksi. Ehkä meillä on kuitenkin toivoa mustan aukon läpi hyppäämisestä.

*Vihkimys-kirjan seitsemäs vihkimyksen porras on niin korkea, että sinne ei ihmisen ymmärrys itse pääse, ei kurottava käsi yllä, eikä hyppääminen nosta. Mutta sillä seitsemännellä portaalla huomaa seisovansa, kun on auttanut toista ihmistä (sielua) sinne nousemaan.

Mitään sellaista ei voi parantaa eikä auttaa, joka itse haluaa jatkaa kärsimystään. Vain sellaisten olevien oloa voi inspiroida, joissa itsessään on halu muuttua.

Ajatukset kiertävät itsensä taas kerälle siihen mihin yleensäkin:
Tasapainojen harmoniaan.
Toiveeseeni siitä, että löytäisin heitä, jotka aistivat tämän ajatuksen logiikan:

Tunteiden logiikan ymmärtäminen ja kehosta irti päästäminen.

Päättäväisyyteni tallentaa ajatuksiani sen verran fyysisen kehon työmuistiin, että saan ne kirjoitettua tähän ylös. Nyt näen ajatuksissani enää usvakiehkuroita. Kaikki tästä on kirjoitettu tältä erää. Teetä ja japanilaisia pitsineulekiehkuroita seuraavaksi.

Nähdään Studio SunSydämessä Riihimäellä 2.4.2024 klo 17:30–19:30 näiden ajatusten parissa.

Vastaa